Ompeluharrastukseni on alkanut ajautua aina syvemmille ja syvemmille vesille. Viime aikoina eivät kaupan kankaat ole enää riittäneet minulle. Nimittäin Vakka-Suomen kansalaisopistossa järjestettiin viime syksynä ensimmäistä kertaa "neulekankaan suunnittelu- ja valmistus"-niminen kurssi. Osallistuin sinne intoa puhkuen. Mielessäni minulla oli vaikka minkälaisia visioita ja ideoita.
Ensimmäisellä kurssikerralla saimme käteemme ruutupaperia ja kynät. Piirsin, kumitin, piirsin ja kumitin. Havaitsin, että ajattelemani kuvio lienee liian pikkutarkka ja vaikea neuloksena toteutevaksi. Ei muuta kun uusia ajatuksia miettimään. Kotona käytin apuna tietokonetta - oli helppo "piirtää" kuvuiota kun mustasi ruutuja ja tarvittaessa "kumitti" nopeasti laittamalla takaisin valkoiseksi.
Kuosi, jota kotona lähdin työstämään, pohjautuu koko elämän rinnallani kulkeneeseen harrastukseen, musiikkiin. Pianotunnit aloitin kuusivuotiaana ja kuuluivat elämääni vielä vuoden verran lukion jälkeenkin. Vaikka viime vuosina soittaminen on jäänyt harmillisen vähälle, on musiikilla silti minulle valtava merkitys.
Kun kuviokerta oli lopulta valmis, koodatitin se pisteiden, numeroiden ja A-kirjainten avulla tietokoneen ymmärtämään muotoon. Toisella kurssikerralla teetettin mallipalat - varmistettiin että kuvio on koneella oikein ennen isomman määrän tekemistä.
Materiaalivaihtoehdot olivat villaneulos ja luomupuuvillaneulos. Päädyin tilaamaan hieman villaneulosta talven varalle tyttöni pyytämässä värissä: pinkkinä tietenkin! Ihanan pehmoista luomupuuvillaneulosta tilasin kahdessa värissä vähän enemmän.
Puuvillasta olen tehnyt pari tunikaa:
<3
Villaneuloksesta tein lämmikettä lapsille kun pahimmat pakkaset talvella iskivät.
Ensimmäinen kurssi ehti kulua hädin tuskin loppuun, kun ilmoittauduin jo yhdelle kevään kurssille (nyt keväällä niitä järjestettiin muistaakseni 3). Alla siellä valmistuneesta tuotoksesta kuva, siitä en vielä ole ehtinyt ommella mitään valmista.
Hieman taas sormia syyhyttäisi osallistua kurssille uudestaan vieläkin. Ehkä ensi syksynä, ehkä. Jotenkin on ihana miettiä ihan alusta asti ensin omaa silmää miellyttävä kuvio, josta saa neuloksen ja sitten siitä ihan omasta kankaasta ommella jotakin käyttöön kelpaavaa. Ylipäätään yksi ompelun parhaista puolista on se, että ompeleminen saa minut rentoutumaan ja hyvälle mielelle kerta toisensa jälkeen. Valmiit onnistuneet tuotokset taas saavat ainakin mielensopukat hymyilemään joka kerta kun niitä käyttää tai katselee. Hyvänmielen harrastus. Sitä tämä kaikki mulle on.
<3
