Vaatetta viileneviin päiviin

Kesän helteiset kelit näyttävät hiljalleen olevan takanapäin. Päivällä on kuitenkin niin lämmin, että välikausihaalarit ovat aivan liian kuumat, mutta toisaalta pelkillä sisävaatteillakaan ei oikein tahdo tarjeta. Tavallisesti meidän isommalla tytöllä on ollut näihin keleihin verryttelypuku käytössä, mutta nyt halusin kokeilla tehdä "verskapuvunkorviketta"ihan itse.

Koko tässä puvussa on 128cm. Housut muokkailtu Saimi-kaavan pohjalta (OB 1/2009) ja takin kaava on Strawberry or Vanilla (OB 4/2014). Kankaat collegea, jotka bongasin ja ostin Kangashamstereista joskus viime talvena. Resorit Noshilta (ja kun Noshilta tilaamani loppui, löytyi ompelututulta sitä onneksi lisää...) Vetoketjukin tuotti resorin ohella melkoista päänvaivaa, minulla oli kaapissa oikean värinen vetoketju mutta kiinnitysvaiheessa huomasin sen olevan 5cm liian lyhyt. Ja ei kun metsästämään uutta. Paha vain, ettei sopivan väristä ja pituista löytynyt niistä kangaskaupoista joissa kävin. Paikallisesta OB:n facebookryhmästä löytyi taas apu, ja sain ompelututulta pidemmän melko lailla sopivan värisen vetoketjun jota vähän lyhentämällä sain homman lopulta toimimaan.

Kangastukusta ostamani merkit ovat löytäneet tiensä ompeluksiini. Ei tarvitse enää miehen ja tytön ihmetellä miten päin vaatteet kuuluvat (tosin tässä vaatteessa se nyt olisi muutenkin päivänselvää, mutta rakkaudella tyttärelleni oli tämäkin tehty... <3 ).

Housuissa tein vähän testailuja, saa nähdä miten nämä käytössä toimivat. Lahkeet ovat melko reilun mittaiset. Resorit voi joko taittaa tai pitää pitkänä niin että lahkeet alkuun hieman pussittuvat. (Tai sitten totean homman toimimattomaksi ja lyhennän lahkeita :D )

Vyötäröstä pilkistää nappi:

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä säädettävää kuminauhavyötäröä. Jos lahkeet on reilut, pitää myös vyötärön olla säädettävä. Alkuun voi käyttää vähän tiukemmalla tuota vyötäröä ja sitten avata jos tarve. Kuminauha siis sellaista jossa keskellä kulkee reikäjono.

Vielä takista yksityiskohta, vapaasti saksittu tasku jonne voi piilottaa kaikki pihalta löytyvät aarteet joita tytöllä tapana keräillä leikkien lomassa.

<3

Yhdessä tehty

Lapset on ihania. (Toki en kiellä etteikö välillä olis myös pinna kireellä niiden kanssa, kyllä ne rasittaviakin osaa olla :D ). Ne on ihan supermegaihania pienenä. Mutta vähintään yhtä ihania ne on kun ne kasvaa ja saa ihmetellä jatkuvasti miten oppivat uusia taitoja toinen toisensa perään. Ja yks kaks niiden kanssa voi tehdä jo vaikka ja mitä yhdessä. Ja se on mukavaa se.

Oma isompi tyttöseni on nyt sitten jo (pieni) iso eskarilainen. On välillä kauhean halukas ompelemaan. Suuritöisin yhteinen projektimme on tässä:

Tuli aika ihana, eikös! Työtä tämmöisessä paidassa oli sen verran että ei se kerralla valmiiksi tullut, vaan sitä on työstetty jo pidempään vähän kerrallaan. Tyttö valitsi kankaat, minä kaavan (Hoops Ottobre 3/2012). Minä kiinnitin kaavat kankaalle, tyttö leikkasi. Ompelusta suurimman urakan suoritti tyttö, minä applikoin tuon merkin ja tein viimeistelyt (käänteet ja kaula-aukon kanttaus...). Kyllä tätä kelpaa käyttää. <3

Eikä se aina niin suuritöistä tarvitse olla. Monesti pienet jutut on kivampia, kun ne tulee nopeasti ja kerralla valmiiksi. Ison pienen kärsivällisyys kestää paremmin projektin alusta loppuun.  Niinkuin esimerkiksi tämmöisessä hiuspannassa:

Tarvitaan tilkkulaatikosta joku pitkä soiro (tai jos ei omista kankaita ja tilkkulaatikkoa, niin kierrättäen voi tehdä vaikka vanhasta t-paidasta, mistä vain vähän joustavasta...), joka suunnilleen näyttäisi venyvän sopivan napakasti (ei kireä muttei löysäään) lapsen pään ympärille. Leikataan siitä suorakaide (joko aikuinen leikkaa tai ohjataan lasta leikkaamisessa..). Taitetaan kahtia oikeat puolet vastakkain, ommellaan pitkä sivu kiinni. Käännetään oikea puoli päälle. Työnnetään päät sisäkkäin, taitetaan ulommaisenleikkuureuna sisäpuolelle piiloon. Ommellaan kiinni. Ja ei muuta kuin päähän.

<3

Että kyllä ne lapset vaan on ihania ja taitavia ja kyllä niiden kanssa sitten vaan on niin mukavaa yhdessä puuhailla. Ja iloita ja ihastella kun koko ajan oppivat uutta ja osaavatkin vaikka mitä.

<3

Silittäen tuunattu

Kesä tuli ja oli (ja on vieläkin vähän eikös...) ja blogi on ollut puolivahingossa varsin hiljainen. Ei vaan ole ehtinyt koneelle istahtaa sitä verta vaikka monenlaista blogattavaa olisi ollutkin. No. Tänään tulee vettä niin että kohisee, joten päätinpä istahtaa ja herätellä taas blogia kesäunilta... :)

Silitysarkit. <3 Mä olen hurahtanut niihin. Ihan täysin. Taas on yksi paita pelastettu.

Löysin kirpparilta paidan. Hyväkuntoinen tytön mieleen oleva Hello Kitty - paita. Hintaa 1e. 

Helmassa kuitenkin keltainen maalitahra tms.

Eipä hätä tämännäköinen. Visio heti selvä. Silitysarkit esiin!

Lisäksi tarvitaan leivinpaperia, pehmeä lyijykynä, terävät pienet sakset. (Ja toki silitysrauta ja -lauta.)

Piirsin Hello Kittyn rusetin ääriviivat leivinpaperille läpi paidasta. Mustalle ja pinkille silitysarkille kirkkaalle irtoavalle kalvopuolelle kynnellä pehmeästi silittelin lyijykynäjäljet ja leikkasin palat irti. Iso musta pala alle ja pinkit alueet sitten päälle silitettäviksi.

Ensin silitetään musta kiinni ja irrotetaan kalvo. Sitten asetellaan oikeille kohdille pinkit pienemmät palat, kaiken päälle vielä leivinpaperi suojaksi. Ja silitetään taas. Irrotetaan taas kalvot ja tadaa:

Tässä vielä paita. Niinkon olis aina ollu tuo rusetti tuossa, etenkin kun sattui löytymään prikulleen samansävyistä kalvoa itseltä, kuin mitä tuo alkuperäinen rusetti oli.

<3