Perhonen lentää, liihottaa.

Tyttö sai kutsun naamiaissynttäreille. Eikä helpolla äitiä päästänyt, sillä ilmoitti saman tien haluavansa olla perhonen. No. Kyselin netissä vinkkejä toteutukseen. Sain muun muassa tällaisia linkkivinkkejä:

Klik 1

Klik 2

Klik 3

Ideat pursuilivat, aika oli rajallinen. Piti käydä kangaskaupassa hepenelaarilla hakemassa materiaaleja, vaan en ehtinytkään. Omia laatikoita oli pengottava ja pikasurauttaa. Saatujen ideoiden pohjalta muotoutui kuitenkin lopulta tosi simppeli mutta ihan toimiva perhosasu tytölle. :)

Puku koostuu pinkeistä leggareista, pinkistä peplumista ja siivistä. Leggareita ja peplumia voi jatkossa yhdistellä ihan normipukeutumisessakin. Monikäyttöisyys kunniaan. :)

<3

<3

<3

<3

<3

<3

Ompeluksia muille kuin omille

Totesin blogin jääneen taas kaiken muun elämän jalkoihin. Lapsia nukuttaessa aloin pohtia, mitä sitä tänne tänään kirjoittelisi ja laittaisi. Kuvia koneelta selatessa totesin, että vaikka toki omillekin on tullut monen näköistä tehtyä, niin nyt tänä vuonna on tullut suristeltua poikkeuksellisen paljon kaiken näköistä myös muille ihmisille. Kokoomaa näistä tekemisistä nyt sitten yhteen postaukseen. Kuvat taitavat pääosin olla kännykällä otettuja pikaräpsyjä, mutta jotakin kuitenkin. :)

Huutokauppa Sylvan hyväksi

Ompeluryhmä Saumanvara tempaisi jälleen hyvän asian puolesta. Kansainvälisenä lasten- ja nuorten syövän päivänä järjestettiin huutokauppa josta, muistaakseni tuottoa saatiin yhteensä n. 7000e. Mahtavaa! Omat panostukseni tällä kertaa olivat:

Tulevan kesän varalle raitapaita kokoa L. Päällä tämä oli tosi kivan mallinen, taidan näitä surautella itsellekin kesäksi erilaisia. Kaava Ottobre 2/15.

Lisäksi tein lentokonepeplumin kokoa 128cm

Kangas pilvitrikoota. Paperille piirtelin ja sitten silityskalvoilla toteutin tuollaisen lentokoneen lentelemään kohti seikkailuja.

Ystävänpäivän vaatevaihto

Osallistuin myös ystävänpäivän tienoilla vaatevaihtoon. Tarkoitus oli lähettää paketti jossa isompi ja pienempi ompelus etukäteen arvotulle parille. Joku toinen taas lähetti sitten minulle paketin. Osallistuin sekä lasten, että aikuisten vaihtoon. 

Eräälle pienelle pojalle lähti hai-aiheinen paketti. Hait kuuluvat kuulemma dinosaurusten ym. ohella suosikkeihin, lempivärit olivat keltainen ja musta. Näistä lähtökohdista syntyi sitten raglanpaita ja hai-penaali.

Hain muoto piirretty ensin googlen kuvahausta löydetystä valokuvasta paperille ja sitten piirrusteltu ja mietitty kankaalle. Kuvio applikoitu paitaan.

Paita + penaali:

Tässä minun haipenaaliversiosta muutama kuva:

Silmät silitysarkista.

Huiii!

Penaalin materiaalit osin kierrätysmateriaaleja. Haipenaaleja on näkynyt blogeissa silloin tällöin, minä olen joskus taannoin saanut alkuperäisen haipenaali-inspiraationi täältä.

Aikuisten pakettivaihdossa tein eräälle todella herttaisen ja ihanan oloiselle naiselle tunikan/mekon Pikkupiltin korukankaasta.

Selässä yksityiskohtana pitsivetoketju.

Mukaan lähti kasa vanulappuja sekä säilytys- ja pesupussit niille.

Vaatteita tutun  tyttärelle

En ole tehnyt ikinä vaatteita tai ylipäätään mitään ompeluksia myyntiin. Lahjaksi kylläkin, mutta en myyntiin. Nyt eräs tuttu pyysi minua tekemään muutaman ompeluksen korvausta vastaan lapselleen. En kuitenkaan halunnut ottaa rahaa työstä, monestakaan syystä. 1) Kaikki verotusongelmat, liian hankalaa alkaa kirjaamaan veroilmoitukseen tuloja. 2) Eettiset ongelmat, periaatteessa olisi kai ihan asiallista tehdä itse piirretyistä kaavoista jos myyntiin tekisi. 3) Jos otan rahaa työstä vastaan, nousisi paineet ihan sietämättömiksi, koska silloinhan työnjälki PITÄISI olla priimaa eikä vain melkein.

No. Siitä syntyi sitten mitä parhain vaihtokauppa. Ehdotin nimittäin, että kävisikö korvaukseksi vaihtokauppa, ns. ajankäytön vaihtoa. Tuttu teki meille ruokaa ison satsin, minä ompelin vaatteet hänen hankkimistaan kankaista. Ei että. Vaihdan koska vaan uudelleen ruuanlaittoaikaa ompeluaikaan. :D

Tällaista sitten syntyi:

Pipo ja kolmiotuubihuivi.

Kolmiotuubihuivi takapuolelta. Ohje löytyy täältä, nerokas! Simppeli tehdä ja tosi kiva päällä!

Tunika

Tunika + pipo (hassu kuvakulma, vääristääpipon joten minikokoiseksi. :D )

Ja koska kissakangasta jäi vielä yli, tein caprileggarit kesään. Vähän turhan väljän kaavan piirsin, kun pelkäsin että hassaan kankaan tekemällä liian pienet. No, onneksi kaavaa voi mahdollisia seuraavia varten aina pienentää. :)

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä

Sitten vielä yksi ompelus. Kangas oli ihan huikean suloinen ja ihana. Sitä olen monet, monet kerrat verkkokaupoissa hypistellyt. Uudesta kangaskaupasta Kankaamosta  sitä lopulta sitten kummitytön nimppareiden lähestyessä nappasin sen verran että sain ihanalle tytölle tehtyä ihanasta kankaasta mekon. <3

<3

Kesästä haaveillen.

Ei se talvi nyt oikeen osaa päättää tuleeko vaiko eikö. Siispä kesää haikaillen jotain ihanan keväisenkseäisen raikasta tytölle... Olen rakastunut ihaniin valokuvamaisiin digiprintteihin, tämä kangas oli yksi sellainen löytö, joka on aivan ihana. Mallina taas OB 1/15 peplum tuolle omalle tytölle sopivaksi muokattuna. 

Olen tällä hetkellä jotenkin tosi tykästynyt tähän ehkä maailman simppeleimpään tapaan tehdä pääntie, se jotenkin vaan siisteydellään hivelee mun silmää ja mieltä:

Ja vaikka mulla ei peittaria ole (eikä varmaan vielä aikoihin tulekaan olemaan), niin ihan nättiä jälkeä  nurjallekin puolelle saa saumuri + kaksoisneulayhdistelmälläkin onneksi tehtyä:

Tässä helmakäänne nurjalta puolelta:

Kaverikseen tämä peplum sai Noshin farkkucollegesta tehdyt housut. Piti tehdä sivutikkauksineen päivineen mahdollisimman "farkkumaiset", mutta siinä kohtaa kun tajusin takataskujen jollain ihmeen mokalla päätyneen hiukan eri etäisyydelle takasaumasta, alkoi koko projekti harmittaa niin, että jätin ne sivutikkauksetkin lopulta tekemättä. Eteen tein sentään valevetoketjuhalkion, ei kyllä kuvassa kovin hyvin näy... 

No, kun tyttö nämä veti päälleen niin ihan oklta ne näytti. Illalla piti saada saman tein pesuun, koska haluaisi huomennakin nämä päälleen. Se kai lienee pääasia. :)

Ensimmäistä kertaa yritin kokeilla jonkinlaista takataskua tikkauksineen. Ja. Nooo. Sinnepäin. :D Ensikerralla paremmin. Näitä tikatessa opin jo monta uutta asiaa jotka ensi kerralla varmasti osaan tehdä paremmin. :)

<3

Ponifanin synttärilahja

Ihana, herttainen, kultainen, omien tyttöjeni serkkutyttö vietti tässä tovi sitten kuusivuotissynttäreitään. Lahjaa pohdin ja mietin viime tinkaan asti ja kyselin vielä vinkkejä äidiltään. Kuulemma mikä vaan My little pony-aiheinen juttu olisi kiva, jos applikoisin johonkin. Rainbow dash on kuulemma suosikki. Ja eipä muuta kuin toimeen. Vähän kiire meinasi tulla, mikä näkyy harmikseni applikointijäljessä. Koneeni kun tikkaa oikein nättiä tikkiä, kun vauhti on hidas, mutta nopeammalla vauhdilla tikki hyppii ja pomppii ja on vähän sitä ja tätä. Tässäkin ponin jalat ovat aika nättiä tikkiä, mutta puolen yön lähestyessä laitoin kaasua lisää, ja se näkyy sitten osassa ponia. Ajattelin ettei se kuusvee kuitenkaan toivottavasti niin tarkkaan ommeljälkeä katso vaan toivottavasti tykästyy siihen kokonaisuuteen. :)

<3

Ja vielä sovituskuva jonka sain tekstiviestinä mieheltä, kun itse en töiden vuoksi juhlimaan päässyt... :(

<3

Helppo hauska pussukka

Tässä taannoin osallistuin ompeluhaasteeseen, jossa piti hyvin lyhyessä ajassa ommella jotakin, missä materiaalina on käytetty muovipussia. No, minäpä ompelin sen yhden jutun, jonka tiesin nopeasti ompelevani. Pussukka. Alle turkoosia puuvillaa, päälle Eurokankaan muovipussista kirkas puoli, jonka ompeluaiheiset kuviot näkyvät hauskasti pohjakangasta vasten. Minun piti laittaa tähän pieniä ompelutilpehöörejä, mutta tyttö omi sen itselleen samoin tein. :D

No, joku sitten kyseli, että miten tämmöinen pussukka tehdään. Lupasin tehdä tutoriaalin aiheesta, koska tämä on oikeesti helppo kun mikä. Kankaan kokoa vaihtelemalla saa pussukan muotoa muunneltua jos ja vaikka mihin - pitkulaisesta penaalista isompaan tilavaan meikkipussiin.

Tähän ON olemassa jo tutoriaali. Olen itse bongannut tämän ohjeen joskus viime vuonna jostakin englanninkielisestä blogista. Ei hajuakaan millä sanoilla lähtisin googlettamaan, enkä etsinnöistä huolimatta löytänyt tietäni alkuperäisiin ohjeisiin. Jos joku tietää mikä blogi ja postaus kyseessä, niin toivon että sen vaikka tämän postauksen kommentteihin laittaisi - laittaisin tähän linkin alkuperäiseen ohjeeseen erittäin mielelläni.

Mutta. Näin minä tämän pussukan teen:

Tarvitaan suorakaiteen muotoinen kangas, jonka päädyt ovat vetoketjun mittaiset. Mitä pidemmät ovat toiset sivut, sitä pulleampi ja korkeampi pussukka, mitä kapeammat ovat toiset sivut, sitä pitkulaisempi, kapeampi, penaalimaisempi pussukasta tulee.

Ommellaan vetoketju kiinni toiseen päätyyn.

Tässä kohtaa keksin myös siistiä sisäpuolta kanttaamalla resorilla vetoketjun ja kankaan saumanvaran   tässä seuraavassa kuvassa näkyvällä tavalla. Ei ole välttämätöntä, kankaan reunat voi surauttaa siistiksi myös saumurilla tai kolmipistesiksakilla ennen vetoketjun kiinnittämistä.

Taitetaan kangas kaksinkerroin ja kiinnitetään vetoketju sinne toiseen päätyyn.

Tässä kohtaa näyttää siis tältä:

Jos haluaa huolitellumman näköisen, voi tikata saumanvarat kiinni ulompaan kankaanosaan vetoketjun läheltä näin:

Aina en noita tikkauksia tee, ei ole välttämätöntä. Sisäpuolelta pitäisi näyttää siis tässäkohtaa suunnilleen tältä jos tekee niinkuin minä tämän version:

Käännä työ nurinpäin ja avaa ketjua sen verran, että saat sen käännettyä takaisin oikein päin, kun päädyt on ommeltu umpeen. Nyt merkataan molempiin päätyihin vaikka nuppineulan avulla vetoketjua vastaava keskikohta ja puolivälit:

Nuppineulamerkkejä apuna käyttäen taitellaan pääty siten, vetoketju ja sitä vastaava puoliväli pidetään kohdakkain ja sivujen puolivälit taitetaan sisäänpäin niin että puolivälit kohtaavat keskikohdan.  Molemmat reunat taitetaan siis nelinkerroin. Reunat keskelle sisään. Näissä seuraavissa kuvissa olevista nuppineuloista ei kannata katsoa logiikkaa, sillä ne ovat jälkeen laitettu pitämään taitokset paikallaan. Mutta saisiko niistä selvää sepustukseni tueksi, miten taitetaan?

Koska en ole varma, saako noista kuvista selvän, piirsin megahyvillä (eli siis täydellisen olemattomilla, kuten huomata saattaa...) taidoillani Paintilla tällaisen kuvan. Sininen on pussukka ensin ja pinkki sitten taitosten jälkeen. Vetoketju on vetoketju ja punaiset viivat ovat niitä nuppineuloja tahi keskikohtia/neljäsosakohtia... :D

Samanlaiset taitokset molempiin päätyihin:

Sitten ommellaan. Pääty ommel tehdään juuri siitä kohtaa, mistä vetoketjun aukeava osa alkaa tahi päättyy, niin että se on 90 asteen kulmassa vetoketjuun nähden. 

Näin:

Molempiin päihin tämä sama siis. Ylimääräiset saumanvarat ja päädyt leikataan (tähän jäi vajaa sentti) ja päädyt huolitellaan saumurilla tai kanttaamalla tai kolmiaskelsiksakilla tai miten tykkää...

Sitten tehdään taikatemppu. Käännetään pussukka oikein päin ja TADAA! Valmis!

Toisesta päädystä vielä:

Helppoa - jep. Nopeaa - jepjep. Hauskaa - juu!

Ei muuta kun vetskari ja kankaanpala käteen ja pussukoita suristelemaan. :)