Kesästä haaveillen.

Ei se talvi nyt oikeen osaa päättää tuleeko vaiko eikö. Siispä kesää haikaillen jotain ihanan keväisenkseäisen raikasta tytölle... Olen rakastunut ihaniin valokuvamaisiin digiprintteihin, tämä kangas oli yksi sellainen löytö, joka on aivan ihana. Mallina taas OB 1/15 peplum tuolle omalle tytölle sopivaksi muokattuna. 

Olen tällä hetkellä jotenkin tosi tykästynyt tähän ehkä maailman simppeleimpään tapaan tehdä pääntie, se jotenkin vaan siisteydellään hivelee mun silmää ja mieltä:

Ja vaikka mulla ei peittaria ole (eikä varmaan vielä aikoihin tulekaan olemaan), niin ihan nättiä jälkeä  nurjallekin puolelle saa saumuri + kaksoisneulayhdistelmälläkin onneksi tehtyä:

Tässä helmakäänne nurjalta puolelta:

Kaverikseen tämä peplum sai Noshin farkkucollegesta tehdyt housut. Piti tehdä sivutikkauksineen päivineen mahdollisimman "farkkumaiset", mutta siinä kohtaa kun tajusin takataskujen jollain ihmeen mokalla päätyneen hiukan eri etäisyydelle takasaumasta, alkoi koko projekti harmittaa niin, että jätin ne sivutikkauksetkin lopulta tekemättä. Eteen tein sentään valevetoketjuhalkion, ei kyllä kuvassa kovin hyvin näy... 

No, kun tyttö nämä veti päälleen niin ihan oklta ne näytti. Illalla piti saada saman tein pesuun, koska haluaisi huomennakin nämä päälleen. Se kai lienee pääasia. :)

Ensimmäistä kertaa yritin kokeilla jonkinlaista takataskua tikkauksineen. Ja. Nooo. Sinnepäin. :D Ensikerralla paremmin. Näitä tikatessa opin jo monta uutta asiaa jotka ensi kerralla varmasti osaan tehdä paremmin. :)

<3

Ponifanin synttärilahja

Ihana, herttainen, kultainen, omien tyttöjeni serkkutyttö vietti tässä tovi sitten kuusivuotissynttäreitään. Lahjaa pohdin ja mietin viime tinkaan asti ja kyselin vielä vinkkejä äidiltään. Kuulemma mikä vaan My little pony-aiheinen juttu olisi kiva, jos applikoisin johonkin. Rainbow dash on kuulemma suosikki. Ja eipä muuta kuin toimeen. Vähän kiire meinasi tulla, mikä näkyy harmikseni applikointijäljessä. Koneeni kun tikkaa oikein nättiä tikkiä, kun vauhti on hidas, mutta nopeammalla vauhdilla tikki hyppii ja pomppii ja on vähän sitä ja tätä. Tässäkin ponin jalat ovat aika nättiä tikkiä, mutta puolen yön lähestyessä laitoin kaasua lisää, ja se näkyy sitten osassa ponia. Ajattelin ettei se kuusvee kuitenkaan toivottavasti niin tarkkaan ommeljälkeä katso vaan toivottavasti tykästyy siihen kokonaisuuteen. :)

<3

Ja vielä sovituskuva jonka sain tekstiviestinä mieheltä, kun itse en töiden vuoksi juhlimaan päässyt... :(

<3

Helppo hauska pussukka

Tässä taannoin osallistuin ompeluhaasteeseen, jossa piti hyvin lyhyessä ajassa ommella jotakin, missä materiaalina on käytetty muovipussia. No, minäpä ompelin sen yhden jutun, jonka tiesin nopeasti ompelevani. Pussukka. Alle turkoosia puuvillaa, päälle Eurokankaan muovipussista kirkas puoli, jonka ompeluaiheiset kuviot näkyvät hauskasti pohjakangasta vasten. Minun piti laittaa tähän pieniä ompelutilpehöörejä, mutta tyttö omi sen itselleen samoin tein. :D

No, joku sitten kyseli, että miten tämmöinen pussukka tehdään. Lupasin tehdä tutoriaalin aiheesta, koska tämä on oikeesti helppo kun mikä. Kankaan kokoa vaihtelemalla saa pussukan muotoa muunneltua jos ja vaikka mihin - pitkulaisesta penaalista isompaan tilavaan meikkipussiin.

Tähän ON olemassa jo tutoriaali. Olen itse bongannut tämän ohjeen joskus viime vuonna jostakin englanninkielisestä blogista. Ei hajuakaan millä sanoilla lähtisin googlettamaan, enkä etsinnöistä huolimatta löytänyt tietäni alkuperäisiin ohjeisiin. Jos joku tietää mikä blogi ja postaus kyseessä, niin toivon että sen vaikka tämän postauksen kommentteihin laittaisi - laittaisin tähän linkin alkuperäiseen ohjeeseen erittäin mielelläni.

Mutta. Näin minä tämän pussukan teen:

Tarvitaan suorakaiteen muotoinen kangas, jonka päädyt ovat vetoketjun mittaiset. Mitä pidemmät ovat toiset sivut, sitä pulleampi ja korkeampi pussukka, mitä kapeammat ovat toiset sivut, sitä pitkulaisempi, kapeampi, penaalimaisempi pussukasta tulee.

Ommellaan vetoketju kiinni toiseen päätyyn.

Tässä kohtaa keksin myös siistiä sisäpuolta kanttaamalla resorilla vetoketjun ja kankaan saumanvaran   tässä seuraavassa kuvassa näkyvällä tavalla. Ei ole välttämätöntä, kankaan reunat voi surauttaa siistiksi myös saumurilla tai kolmipistesiksakilla ennen vetoketjun kiinnittämistä.

Taitetaan kangas kaksinkerroin ja kiinnitetään vetoketju sinne toiseen päätyyn.

Tässä kohtaa näyttää siis tältä:

Jos haluaa huolitellumman näköisen, voi tikata saumanvarat kiinni ulompaan kankaanosaan vetoketjun läheltä näin:

Aina en noita tikkauksia tee, ei ole välttämätöntä. Sisäpuolelta pitäisi näyttää siis tässäkohtaa suunnilleen tältä jos tekee niinkuin minä tämän version:

Käännä työ nurinpäin ja avaa ketjua sen verran, että saat sen käännettyä takaisin oikein päin, kun päädyt on ommeltu umpeen. Nyt merkataan molempiin päätyihin vaikka nuppineulan avulla vetoketjua vastaava keskikohta ja puolivälit:

Nuppineulamerkkejä apuna käyttäen taitellaan pääty siten, vetoketju ja sitä vastaava puoliväli pidetään kohdakkain ja sivujen puolivälit taitetaan sisäänpäin niin että puolivälit kohtaavat keskikohdan.  Molemmat reunat taitetaan siis nelinkerroin. Reunat keskelle sisään. Näissä seuraavissa kuvissa olevista nuppineuloista ei kannata katsoa logiikkaa, sillä ne ovat jälkeen laitettu pitämään taitokset paikallaan. Mutta saisiko niistä selvää sepustukseni tueksi, miten taitetaan?

Koska en ole varma, saako noista kuvista selvän, piirsin megahyvillä (eli siis täydellisen olemattomilla, kuten huomata saattaa...) taidoillani Paintilla tällaisen kuvan. Sininen on pussukka ensin ja pinkki sitten taitosten jälkeen. Vetoketju on vetoketju ja punaiset viivat ovat niitä nuppineuloja tahi keskikohtia/neljäsosakohtia... :D

Samanlaiset taitokset molempiin päätyihin:

Sitten ommellaan. Pääty ommel tehdään juuri siitä kohtaa, mistä vetoketjun aukeava osa alkaa tahi päättyy, niin että se on 90 asteen kulmassa vetoketjuun nähden. 

Näin:

Molempiin päihin tämä sama siis. Ylimääräiset saumanvarat ja päädyt leikataan (tähän jäi vajaa sentti) ja päädyt huolitellaan saumurilla tai kanttaamalla tai kolmiaskelsiksakilla tai miten tykkää...

Sitten tehdään taikatemppu. Käännetään pussukka oikein päin ja TADAA! Valmis!

Toisesta päädystä vielä:

Helppoa - jep. Nopeaa - jepjep. Hauskaa - juu!

Ei muuta kun vetskari ja kankaanpala käteen ja pussukoita suristelemaan. :)

Mukava ihan uus ihanuus!

Olipa kerran kangas. Kangas jota nettikaupasta katsoin ja katsoin. Millään en osannut päättää onko se "minun näköinen" vai ei. Lopulta kaupan alessa oli 1,5 metrin pala jäljellä. Ja niin halvalla (10e metrihinnalla....) että napsin sen ostoskoriinin ja tilasin. 

Kangas tuli. Esipesun jälkeen se lojui pöydällä. Sitten kaapissa. Eikä luontunut miksikään. Pohdin jo myymistä, toisaalta näin sen itsellänikin vaatteena.

Eräässä ompeluhaasteeassa totesin sitten, että syteen tai saveen, nyt silputaan tuo kaava. Otin taannoin muokkaamani Miw-kaavan uusintatyöstöön ja pienin muokkauksin sitten tein itselleni hupputunikan/mekon.

Ja yllätys oli monella tapaa suuri. Tähän meni aikaa 70 min! Vain! Ja. Se. Sopii. !!!

Ja on mukava. Tän hetken lemppari. <3 

<3 

Ryppyleggarit Mariiqan tapaan.

Erääsee ompeluryhmässä olleeseen haasteeseen piti tehdä tutoriaali. Tuttu vinkkasi, että ryppyleggaritutoriaali olisi tarpeen. Tässä siis ryppyleggarit minun tapaani toteutettuna. Oikeaoppista tämä ei ole, kaavagurut tehkööt tutoriaalit oikeaoppisesta tavasta muokata kaavaa, mutta tämäkin on toimiva tapaa. :)

Lähtökohdaksi otetaan hyväksi havaittu leggarikaava. Tässä kyseessä edellisessä postauksessa mainitsemani Mallikelpoisen leggariohjeella tehty tytön mittojen mukaan tehty kaava. Kaava on sivusaumaton, mutta samoin periaattein onnistuu rypytykset myös sivusaumalliseen leggariin rypytykset, joko sekä pohkeen että säären puolelle, tai vain eteen...

Laita kaava kaavapaperin alle siten, että lahkeiden alapuolelle jää vielä reippaasti tyhjää tilaa, johon piirtää pidennystä. Kopioi ensin kaavan yläosa, koska se saa pysyä sellaisenaan.

Merkitse seuraavaksi polvenkorkeus. Mieti, mihin asti haluat rypytyksen jatkuvan. Näissä leggareissa rypytys nousee n. 4,5cm polven alapuolelle.

Lisäsin nilkkaan väljyyttä senttimetrin (etteivät rypyt purista). Piirretään lahje uudelleen. Nähin lisäsin pituutta 20cm. Sopiva lisäys on mielestäni noin tuplat siitä, miten pitkä tuleva rypytys tulee olemaan. Mekritään kaavaan rypytyksen alkamiskohta reunasta. Muista merkata vastaavat rypytyksen alkamisen ja päättymisen merkit myös kaavan sivuille. Katkoviiva kuvassa on se kohta, johon jalan ulkosyrjän rypytys tulee. N. puoli senttiä keskikohdasta jalan etupuolelle päin. Kaavaa tulee leventää rypytyskohdan yläreunasta tasaisesti kohti kaavan alareunaa, eli viivat tuleva hiljalleen vähänk auemmaksi alkuperäisen kaavan reunoista ja vasta alhaalla ovat samalla etäisyydellä toisistaan, kuin alkuperäisessä kaavassa (tai siis 1cm kauempana toisistaan tietenkin, kun lisätään väljyyttä samalla...)

Alareunaan tulee jättää rypytöntä aluetta, jonne mahtuu tekemään lahkeensuun huolittelun ja käänteen.

Asetetaan kaava kankaalle ja leikataan.

Merkitään merkattuihin paloihin kaavamerkinnät esimerkiksi haihtuvalla tussilla, tai miten sitten oletkin kaavamerkit jäljentämään.. :)

Pidempi viivotin olisi kaavamerkintöjen merkkaamisessa ihan kätevä, mutta kyllä tällaisella 30senttiselläkin pärjää... :)

Valmiin rypytyksen pituus on 22cm, joten leikataan vielä framilonista 6kpl 22cm pätkiä. Muista tietenkin oman kaavan mukaan ottaa tuo framilonin pituus.

(Huom. Jos teet sivusaumallisiin leggareihin, tarvitset pelkkien etukappaleiden rypytykseen 4 framilonpätkää ja sekä etu- että takapuolen rypytyksiin 8 framilonpätkää. Puolet vähemmällä pääsee jos saumuroi framilonin suoraan kiinni vaatetta kasaan ommellessa, mutta se on ehkä vähän haastavampaa...)

Ommellaan framilonit merkkien väliin. Molempiin reunoihin saumavaroihin ja keskelle.

Kannattaa merkitä esim. tussilla framilonin puoliväli, sekä lisäksi vaikka nuppineulalla rypytettävän alueen puoliväli. Tämä helpottaa kummasti, kun ei tarvitse koko pätkää rypyttää kerralla.

Ompelen framilonin ihan suoralla tikillä vaan. Aloitetan siten, että ompelen muutaman piston eteen ja taakse, jotta framilon pysyy paikoillaan kun sitä alkaa venyttämään

Kohdistetaan joko framilonin pää rypytyksen päähän tai ensin puoliväli puoliväliin ja sitten pää päähän...

...jaaaaaaa sitten venytetään framilon suoraksi kankaan pituisesksi. Surrurrur mennään ja kiinnitetään. Lopussa muutama edestakaisinpisto ettei lähde purkaantumaan.

Framilonilla rypyttämisen jälkeen nurjalla ja oikealla näyttää tältä:

Ompele etu- ja takasaumat. Huolittele ja käännä lahkeensuut.

Sitten ommellaan lahkeiden sisäsauma. Rypytyksen kohdalla kannattaa mennä vähän hitaammin ja katsoa huolellisesti, että saumuroi ihan oikeasti siinä saumavaroja pitkin, eikä mikään ryppy tule vahingossa väliin (on nimittäin sitäkin pässyt sattumaan).

Liutistetään lahkeensuiden saumanvarat. Ommellaan kuminauha vyötärölle. TADAA! Valmista!

Tässä vielä lähikuvaa/sovituskuvaa omaan käteeni, näkee vähän miltä valmis ryppyleggarin lahje näyttää. :)

Leggareiden kaveriksi syntyi rusettipaita. Molemmat kankaat Noshin viime syksyn mallistosta. Hamstrasin ne heti kesällä, kun myyntiin tulivat. Ja sitten en osannutkaan tehdä niistä mitään. Onneksi, koska tästä setistä tuli ihan lemppari!

 

Rusetin piirsin ensin paperille, tein siitä kaavat ja jäljensin osat Pikkupiltistä ostetulle glitteriarkille. Leikkasin palat ja silitin. Tyttö valitsi silitysarkin. Itse olin päätymässä toiseen, mutta onneksi annoin neidin päättää, tämä on luonnossa ihana.  Ja kimaltelevasta tykkäävälle tytölle täydellinen.

<3

Teemana avaruus

Avaruus. Se on ollut kova sana viime syksystä asti, kun esikoisella oli eskarissa avaruusteema. On pohdittu avaruutta, tähtiä, planeettoja. Lainattu kirjastosta avaruusaiheisia kirjoja. Jos sanon että taivaalla näkyy tähtiä, esikoinen korjaa, että "ai avaruudessa vai". Siskollani on avaruuskuvioiset leggarit, jotka ovat tyttöni mielestä olleet ihan huiput.

Joulukuun lopulla käytiin tytön kanssa hypistelemässä Eurokankaan uusia digiprinttitrikoita. Oli heppaa, söpöjä koiria ja ihanaa delfiinikuosia. Sitten tyttö näki sen: avaruusdigiprintin. Ja sitä oli saatava. Leggareihin. Koska tädilläkin on avaruusleggarit ja hän haluaa myös.

Avaruuskangasta ostettiin. Leggarit siitä syntyi ja uusimmasta Ottobre-lehdestä peplum-kaava, 122cm leveydellä ja 128 pituudella. Hihat olivat megapitkät, mutta paita muutenkin niin väljä, etten alkanut lyhentämään hihoja, käyttöikää tällä paidalla taitaa tulla aika paljon. 

Peplumin etukappaleelle applikoin palan avaruutta myös.

Leggarikaava jälleen kerran Mallikelpoisen ohjeiden mukaan piirretty. Päivitetty koko vähän pituutta kasvaneelle tytölle. :)

<3