Synttärimekkoja

Niin vain on vuosi kulunut ja meidän pienestä vauvasta on kasvanut tomera taapero. Ihanan prinsessamme synttäreitä juhlittiin tänään. Puolivahingossa viimeisen parin viikon aikana ompelin myös mekot tytöille. Kangas on vuosikymmeniä vanha aidosti retro kangas, ilmeisesti ymmärtääkseni puuvillaa.

Kuvat puhukoot puolestaan (tällä kertaa kyllä aivan luvattoman huono kuvanlaatu... lieke helle sulattanut kamerankin, osasyynsä lienee myös kuvattavissa jotka eivät olleet hetkeäkään paikoillaan...)

Se pyörii hurmaavasti!

<3

<3

Isommalla takana vetoketju ja pienemmällä nepparit.

Meidän yksvee <3

Ja tokihan kutsuilla myös herkuteltiin!

Mansikkakakku oli ehdoton toive isosiskolta, sateenkaarikakkuun ohje löytyy Kinuskikissan blogista. Voileipäkakku oli perinteinen kinkkukakku. Lisäksi erilaista pienempää herkkua sitä sun tätä. :)

<3

Autosetti pienelle pojalle

Tässä kisuvaatepostauksessa kerroin aiemmin kokeilleeni applikointia ja lupasin siitä kertoa myöhemmin. Se "myöhemmin" on lopulta lähes pari kuukautta, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Äsken kuvia koneella pläräillessä nämä kuvat sattuivat silmiini ja tuli aika kirjoittaa ensimmäisestä onnistumisestani applikoinnin saralla. Se osui sopivaan saumaan: keväällä tein itselleni tuntemattomalle pienelle miehelle eräässä pakettivaihdossa kesähelteitä odottamaan autosetin koossa 80cm. Aluksi ajattelin silityskalvoilla tehdä vaatteisiin autot, mutta eihän minun pinkki-musta-vaaleanpunainen-varastoista löytynyt oikein sopivaa.

Settiin kuului lippis, jonka tein Noshilta kevään kankaiden yössä saadulla lippapipokaavalla.

T-paita Spot fish-kaavalla OB 3/14.

Shortsihousut, joiden kaava jostain muutaman vuoden takaisesta OB:stä, näihin lisäsin tuon "valevetskahalkion".

Paitaan applikoitu auto:

Lippapipossa:

Ja vielä koko setti:

Kankaat Majapuulta hankittuja yksivärisiä trikoita. Oli ihana oivallus huomata, ettei aina tarvitse olla kuosikankaita, että saa hauskoja vaatteita aikaiseksi. :)

<3 

Puudeleita mekkoon

Reilu kuukausi sitten tietokoneeni otti ja pimeni, niin on tämä heräillyt bloggausinnostus joutunut vähän jäähylle. Kännykällä olen pari postausta tehnyt, mutta kyllä se on semmoista räpeltämistä ettei niitä montaa tullut tehtyä. Tänään läppärini palasi kotiin, joten ajattelin päivitellä vähän tehtyjä tekeleitä. Tässä tulee ensimmäinen.

Ompeluharrastuksen myötä olen oppinut marinoimiselle uuden merkityksen: mitä pidempään kankaat odottavat kaapissa, sitä perusteellisemmin ne siellä marinoituvat. Minun ehkä pisimpään marinoitunut kankaani on Viljamin puodin puudelitrikoo, joka on kuukausia odottanut pääsyä ompelukoneen paininjalan alle. Jo kankaan saadessani minulle tuli selvä visio siitä mitä siitä pitäisi tehdä. Mekko tyttöjen serkulle. En tiedä miksi, tuliko vihreästä kankaasta jokin mielleyhtymä serkkutytöllä taannoin olleeseen vihreään me&i-mekkoon vai miksi. Niin vain oli eikä visio matkan varrella muuttunut mihinkään.

Niinpä serkkutytön nimipäivien lähestyessä otin tuumasta toimeen: tein Mekkotehtaan Orelma-kaavalla puudelimekon koossa 134/140. Vihreistä, punaisista ja ruskeista puuhelmistä tein vielä kaveriksi matkaan kaulakorun. Helmat ja hihansuut tein uuden ihastukseni rullapäärmeen avulla. 

<3