Keittoihmisen vihreä unelma

Nyt tuli laitettua ihan superhyvää ja -helppoa keittoa. Kesäkurpitsakeitto! Miten mulla ei ole koskaan tullut mieleenkään että siitäkin voisi keittoa laittaa. Yksi kesäkurpitsa on ollut hetken jääkaapissa odottamassa että siitä tehdään "jotakin". Yleensä mä teen siitä kesäkurpitsa-pastavuokaa, tai käytän jotenkin muutoin ruuan täytteenä. Nyt vaan tuntui että ei aina kiitos sitä samaa ja aloin googletella mitä kaikkea siitä voisi saada aikaan. Keittoihminen kun olen, niin tottahan tartuin niihin lukuisiin kesäkurpitsakeittoresepteihin ja sovelsin omani.

Kesäkurpitsakeitto:
1 kesäkurpitsa
1 iso sipuli
Loraus öljyä
Mustapippuria
Kasvisliemikuutio
Reilu 5dl vettä
200g sulatejuustoa
Suolaa

Kesäkurpitsa raastetaan kuorineen ja sipuli pilkotaan. Nämä kuullotellaan pannulla öljylorauksen kera. Annetaan hetki hautua kannen alla vielä, maustetaan mustapippurilla. Kasvisliemikuutio liuotetaan veteen ja lisätään kesäkurpitsa-sipuliseos. Keitellään varttitunninverran ja soseutetaan sauvasekottimella.  Lisätään sulatejuusto ja annetaan sulaa sekaan, maustetaan tarpeen mukaan suolalla.

Tyttö oli varma että tämä on pinaattikeittoa, vähän samaltahan tuo näyttää. Tykkäsi kuitenkin ihan hirveesti, taitaa hänestä kasvaa keittoihminen äitinsä tapaan.. :D

Keiton kera oli ihania pehmosia neljänviljan sämpylöitä. 36 kappaleen satsi tuli seuraavasti:
12dl vettä
3 pussia kuivahiivaa
9dl neljän viljan hiutaleita
6rkl sokeria
3 tl suolaa
1,5dl juoksevaa kasvirasvasekoitetta
15dl vehnäjauhoja tai hiivaleipäjauhoja, mä tein vehnäjauhoihin nyt kun ei ollu muuta saatavilla..

Aineet sekoitellaan keskenään, lusikalla nostetaan kökkäreet uunipelleille, annetaan kohota puolisen tuntia, paistetaan 250 asteessa 8-10 minuuttia.

Ihana omena.

Syksyn saapumisesta varmana merkkinä kertovat omenat. Omenamehun höyrytys, omenahillojen keitto, omenapiirakat, kauraomenapaistokset, omenakiisselit, omenat tuoreeltaan, omenat kastikkeissa ja ruuassa... Omenia syödään toki muulloinkin mutta kun kotimaisia omenia käytetään ja laitetaan meillä jatkuvasti ja monessa eri muodossa, se on syksy se.

Ihanat omenat.. Tällä hetkellä viimeiset.. Josko jostain vielä lisää sais.. :)

Sitten joskus kun meillä on omakotitalo ja oma kunnollinen piha, on siellä pihalla myös omenapuita. Tähän asti on käynyt aina niin onnellisesti että joka syksy jonkun tutun tai tuntemattoman puussa on ollut ylituotantoa ja ollaan sitten saatu niitä.

Ylläoleva kauraomenapaistos on yksi parhaista syksyn herkuista. Nopea myös vierasvarana. Omenat lohkotaan palasiksi uunivuokaan. Päälle ripotellaan fariinisokeria. Kaurakuorrutteeseen 100g margariinia, 1dl sokeria (tai fariinisokeria), 3dl kaurahiutaleita (tai neljänviljanhiutaleita), 0,5dl vehnäjauhoja. Margariini sulatetaan ja muut aineet sekoitetaan joukkoon. Tämän määrää kannattaa kertoa isommaksi joko omenien määrän tai oman maun mukaan. :D Kuorrute omenien päälle ja uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi. Tarjoillaan joko vaniljasokerin kanssa maustetun kaurakerman kanssa tai vaniljajäätelön kera. Nam!

Omenasoppaa.

Omppukiisseli on herkkua niin sellaisenaan, kermavaahdon tai jätskin kanssa kruunattuna tai puuron kanssa. Kanelilla saa kivaa lisämakua ja lämpimänä se on minusta parhaimmillaan. Tähänkään mulla ei ole varsinaista ohjetta. Omenat pieniksi palasiksi, kattilaan veden kera. Keitetään, kunnes omenat pehmeitä, Suurustetaan peruna- tai maissitärkkelyksellä, maustetaan sokerilla ja kanelilla. Nam tällekin!

Kylmää kahvia

Minä olen kahvi ihminen. Kahvi tuoksuu ihanalta. Kahvi maistuu hyvältä. Erityisesti olen latteihminen ja maitokahvi-ihminen, mutta mustakin menee. Sokeria en käytä koskaan. Teininä käytin, nykyään makeus kahvissa ällötää ja pilaa koko nautinnon. Kahvia mulla kuluu paljon. Välillä yritän vähentää juomista mutta aina se kulutus kasvaa takaisin entiselleen.

Viimeksi kirjoittaessani valittelin ajan riittämättömyyttä. Kahvi kulkee kuitenkin mukavasti mukana, kotona mukissa ympäri kämppää, puistoon lähtiessä termomukissa. Ainut surkeus on, että nykyään kahvi ehtii yleensä kylmetä ennen kuin ehdin mukia tyhjäksi juomaan. Kylmä kahvi kaunistaa, sanotaan. Toivoa sopii. :D

Eilen illalla löysin olohuoneen senkin päältä kaksi kahvikuppia. Toisessa maanantain iltapäiväkahvi ja toisessa eilisen iltapäiväkahvi. :D Näköjään joskus se juodun kahvimäärän vähentäminen sujuu ihan huomaamattakin... Pitäis vissiin opetella juomaan se kahvi keittiössä, kun näitä tyhjiä tai puolityhjiä kuppeja löytyy meillä pisin kämppää vähän väliä...

Arjen helmihetki on sitten aina silloin tällöin, kun annan vauvan miehelle ja kerron että lapset ovat nyt hänen vastuullaan, otan esiin lehden, kahvin ja palan suklaata, keksin tms, istahdan alas ja nautin. Se kymmenenminuuttinen on joskus oikeesti rentouttava henkireikä.

Yllä oleva suklaa oli ihan superhyvää, kahvin kanssa senkin kulutin... Sain joululahjaksi vuosi sitten, jos joku tietää mistä sitä saa ostaa, niin saa vinkata!

Mun äiti on kanssa vissiin oivaltanut kahvihetkien ihanuuden. Viime viikonloppuna herkuteltiin cupcakella ja kahvilla. Ei se päivän piristäminen niin ihmeellisiä vaadi: pientä, hyvää ja kaunista! :)

Ja sitten ne kahvilat. Ai että! Joskus vaan pitää päästä ulos, yksin, lasten kanssa, kaverin kanssa, miten vain ja mennä johonkin kahville. Kahvilla sitten ollaan, istutaan, ajatellaan tai turistaan ja parannetaan maailmaa. Sillä kahvikupillisella piristyy jo moneksi päiväksi!

Itse tein!

Mä oon joskus muinoin vielä teininä ollut tosi innokas tekemään käsitöitä ja muutenkin pipertämään käsilläni. Nykyäänkin olisin, mutta kun sitä aikaa vaan ei muka koskaan ole. Hiljalleen mieliteot on kuitenkin kasvaneet uusiin isompiin mittasuhteisiin, ja jostain sitä aikaakin olen sitten yrittänyt tässä arjen hulinan keskellä repiä. Osasyynsä innon uudelleenkasvuun teki viime kevään vuodelepo ja sen mahdollistamat runsaat nettisurffailut. Netti on pullollaan ihania ideoita ja mitä ihanampia kangas- ym. putiikkeja. Haluan, haluan ja haluan tehdä kaikkea ihanaa ihan itte! :D

Tosin sitä aikaa on välillä tosiaan vähän vähänlaisesti. Aloin esimerkiksi kutomaan Hippuselle myssyä tämän ollessa pariviikkoinen (meillä jo olevat myssyt oli vielä isoja). Samanlaista myssyä tein keväällä n. 8 tuntia, eli ajattelin homman sujuvan muutamassa päivässä. Noh. Neiti on nyt 8 viikkoa, myssy kutakuinkin valmis, mutta jo nyt täysin liian pieni. Hups. :D

Jotain olen kuitenkin saanut valmiiksikin! Noshshopista tilasin kesällä alennuksesta palan ihanaa kissakangasta. Yhtenä iltana sain kaavat piirrettyä, eräänä päivänä päiväuniaikaan leikkelin kankaat ja nyt viikonloppuna vanhempieni luona sain vaatteet ommeltua kasaan. Kyllähän se melkoinen projekti oli, taidot oli vähän "hukassa" huomasin totta vie että aikaa viime projekteista on kulunut, mutta eiköhän se tästä hiljalleen. :) Kyllä nää ihan vaatteilta näyttää! :D

Isosiskolle siis paita (vielä vähän reilu).

Pikkusiskolle kans, ja jämäpaloista pari pipoa ILMAN KAAVAA, tai siis tein itse ne kaavat. Melkoinen suoritus multa. :D

Sitten tämä idea oli aiiiiivan ihana. Jos joku tietää linkittää missä mä näin tämmöisen, niin kertokaa, mutta jostakin netin syövereistä idean taannoin löysin ja nyt toteutettiin pienemmän kummitädille synttärilahjaksi:

Ihana eikös?