Jotain muuta kuin sipulia...

Eilen illalla oli taas ompeluryhmä Saumanvaran yllätyshaasteompelu. Yllätyskankaan lähetti tällä kertaa Royal-tuote.  Paketista paljastui trikookangas nimeltä Sipuli. Kankaan nähdessäni ensimmäinen ajatus oli "kääk", mutta oikeastaan heti minulle syntyi selkeä visio. Ei tullut sipulivaatetta. Näin kankaassa jotain aivan muuta.

Niin näki myös esikoinen. Hänen mielestä tämä oli "Aivan ihana marenkikangas, josta pitää tulla marenkimekko!". No. Ei tullut marenkimekkoa esikoiselle. 

Tykötarpeiksi projektiin päätyi keltainen resori, hopeaglittersilitysarkki ja ikean kangastussit. Ei muuta kun hommiin. Kerrankin aloitin työn jo heti klo 21 ja olin myös valmis aikataulun rajoissa, jopa loppusilitys oli tehty klo 23 mennessä. Jee!

Ja saanko esitellä: Sipuliprinsessa ja iloiset hovineidot!

Lieneekö syynä viime aikoina katsotut prinsessateemaiset elokuvat, vai mikä, mutta minä näin heti alusta alkaen kankaassa kasvoja. Ne piti vain piirtää esiin. 

Kaava mekkoon löytyy uusimmasta ottobresta. Tein kokoa 80cm meidän pienemmälle, vielä vähän reilu, mutta koska mekko niin hyvin passaa jo käyttöön. Taidan tehdä tällä mallilla pari muutakin mekkoa kesään.

Eiköhän tällä kelpaa hellepäivinä tepsutella. :)

<3

Rainbow Dash -pinnitaulu

Tästä se inspiraatio ja into applikoinnin opetteluun lähti. Kummitytöllä oli vähän aikaa sitten nimipäivät, ja jostain sain vision tämänlaisesta nipsutaulusta. Ongelmahan oli suuri, kun applikoida en osannut (eikä sillä aikataululla olisi tullut mieleenkään harjoitellakaan), eikä sopivan värisiä silitysarkkejakaan kaapista löytynyt. Facebookin ompeluryhmässä huutelin taitureita apuun, ja ihana Emmi sitten lupasikin tämän Rainbow Dashin tehdä.

Kun sain valmiin aplikoidun ponin käsiini, tein homman helpomman osuuden, eli kiinnitin nuo valkoiset nauhat , ompelin kankaan kiinni pahviin ja laitoin Ikeasta hankittuihin kehyksiin.

Nappikauppa punahilkasta hankituilla välineillä tein sitten vielä hiusnipsut mukaan, ja tottakai niihinkin vähän blingblingiä piti saada.

Oma tyttöni oli sitten vähän vihreän värinen tämän nähdessään, ja ilmoitti hetken nieleskeltyään että hän haluaa kyllä sitten samanlaisen. Ja niinpä minä sitten totesin, että kai se pitää vielä yrittää. Saa nähdä nähdäänkö meillä tosiaan vielä itselläkin tämmöinen jonakin päivänä, itse tehtynä.

Emmille megakiitokset vielä!

<3

Ihanaa, hempeää, pehmeää

Nyt on pakko hehkuttaa! Minä olen opetellut applikoimaan ja jopa onnistunut siinä! Vajaan vuoden verran olen jättänyt applikoinnit (yhden epäonnistuneen yrityskerran jälkeen) muiden harrastuksiksi. Olen todennut, että minä en osaa ja vaikka osaisin niin tuolla halvalla markettiompelukoneellani ei edes pystyisi applikoimaan koska se ei tee riittävän tiheää tikkiä. Vaan kuinkas sitten kävikään. Inspiroituneena erään toisen applikoimasta kuvasta (tästä lisää toisessa postauksessa myöhemmin) päätin viime sunnuntaina, että no minä vielä kokeilen. Eikä siinä lopulta tarvittu kuin hetki hengittelyä, neuvonpitoa ompelukoneeni säätöjen kanssa ja yks kaks huomasin että minä osaan ja ompelukoneeni pystyy. Jee! Siitä innostuneena applikoin tänään tämän:

Aloittelijaksi applikoinnin jalolla uralla olen melko tyytyväinen tuotokseeni. Eihän se yhtä hieno ole kuin lempeä esikuvansa, mutta kuitenkin.

No mistäpä tuo inspiraatio tuohon kissaan sitten lähti? No minäpä kerron.

Majapuulle tuli myyntiin kissakuosinen kangas, joka pitkästä aikaa sykähdytti ihan tosi kovasti. Värit ovat vaaleat ja pehmeät, kissat jotenkin todella sympaattisia. Leena Rengon käsialaa tämä kuosi oli. No, nopeasti oli mielessä jo visio mitä siitä tekisin, joten päädyin sitä ostamaan vaikka tarkoitus oli pitää toukokuun ajan taukoa kankaiden ostossa. No, ei yksi tai kaksi pahaa tee jos ne käyttää tehokkaasti pois, eikö niin? :) Tämä kangas on pehmeä ja ihana ja jotenkin sitä katsellessa tulee vaan tosi hyvä mieli. Siitä ajatukset lähtivät juoksemaan ja isompi tyttö sai koossa 122cm tunikan ja leggarit:

Tunikan kaavan kaukainen esiäiti on lempparikaavani Owl princess alkuvuoden ottobre-lehdestä. Eipä siinä enää taida olla kuin kaula-aukon muoto sitä alkuperäistä kaavaa jäljellä... :) Leggareihin piirsin kaavan yhdistellen kahta eri legginssikaavaa.

Kaula-aukkoon laitoin pitsikuminauhaa:

Vaan jos kesällä viileä yllättäisi niin lyhythihaisessahan tulisi kylmä. Niinpä tahdoin vielä hupparin näille kaveriksi.. Tai jos totta puhutaan niin halusin kokeilla applikoida tuota trikoon kuviota ja sille piti keksiä jokin "alusta". Niin tai näin, hupparista tuli kyllä lopulta tosi kiva. Materiaaliksi valikoitui Lapsimessuilta Metsolan alekopasta mukaan tarttunut ruskea joustofrotee, koska se oli ainoa kangas joka väriltään passasi tarkoitukseensa. Pehmoinen ja varmaan mukava tämä toivottavasti käytössä on.

Kaavan pohjana tässä on alunperin OB 4/2012 Autnumn Forest, mutta sitäkin on kovastipaljon muokattu, alkuperäistä ei juuri jäljelle jäänyt taaskaan.

Tässäpä vielä koko kissasetti:

Nyt ei kun toivomaa että on huomenna synttärireissulta kotiutuvalle tytölle mieleen. <3

Ihania kettuja pienelle

Ystäväni pikkuinen poikavauva syntyi viikko sitten. Pääsimme tänään suloista pientä ihmettä ihastelemaan. Voi että! Ja onko mun oma vauvakin ollut niin pieni viime kesänä!

Sari Ahokaisen kettutrikoota tuli jo muutama viikko sitten tilattua juuri tätä pikkumiestä ajatellen. Suloinen kangas, ihastuin ja tykästyin siihen koko ajan sitä hypistellessä enemmän ja enemmän. Lopulta oli jo vaikea päättää että mitä siitä teen, etten vaan "pilaa" kangasta leikkelemällä ja keksimällä sen jälkeen mitä olisin voinut tehdä. Monista ideoista päädyin lopulta kahteen simppeliin juttuun joita voi käyttää yhdessä tai erikseen:

Helteisiä kesäpäiviä (niitähän tulee!) varten 62cm hihaton body. Vaikka vilpoisampia päivä- tai yöunia varten, tai toki muuten vain köllöttelyyn ja touhuamiseen. Kaavana Wasp Flight uusimmasta Ottobre-lehdestä (3/14).

Sitten helteisten kesäpäivän viilenevää iltaa vasten voi päälle vetästä tämän pitkähihaisen paidan. Kokona myös 62cm, kaavana Mint Ottobre 4/12.

<3

Ihana on pieni poika. Ihana oli hälle tehdä. Ihana oli häntä tänään nähdä. Ihana jatkossa seurata kasvuaan. Ihana elämää ihmetellä.

<3

Värikästä puuhaa

Ikeasta tein aivan huikean hienon löydön tässä taannoin. Edulliset ja hyväntuntuiset kangastussit ja "värityskuvakangasta". Tai meillä tuo kangas tuli värityskäyttöön. Tämän vajaa metrin palan parissa on jo muutamana sadepäivänä tai muuten tylsänä riittänyt puuhaa. 

Yhdessä tytön kanssa on levitetty lattialle sanomalehtien päälle kangas. Siinä sitten lattialla istutaan, väritetään ja rupatellaan. Molemmilla on mukavaa.

Kuvia tässä on vaikka kuinka paljon. Yksikään kuva ei ostamallani pätkällä toistu kahta kertaa. On linnoja (erilaisia), maaseutua, kukkia, merimaisemaa... Ihan ja vaikka ja mitä.

Väritettävää piisaa vaikka joka yksityiskohtaa ei värittäisikään.

Ainut väri mikä kangastussipaketista etenkin tytön mielestä puuttuu, on ruskea. Sitä olisi tarvittu vaikka kuinka moneen paikkaan: puun runkoon, kattoon, jonkun eläimen jalkoihin, vuoriin... Mutta ilman on nyt pärjättävä.

Ja mitä tästä lopulta tehdään - se selviää täällä blogissa myöhemmin, jahka tämä väritysprojekti on kokonaan valmis, silitetty ja kangas pesty. Idea ja suunnitelma on jo täysin valmiina. :)

Pingviinitanssia

Osallistuin taas eilen illalla Saumanvara-ompeluryhmän jokaperjantai-iltaiseen ompeluhaasteeseen. Tällä kertaa kyseessä oli yllätyspussihaaste. Etukäteen tilattiin salaisesta paikasta paketti, joka saapuikin keskiviikkona. Perjantai-aamulla klo 8 oli lupa kuori aukaista ja sieltä löytyi pingviinitanssi-trikoota! Lähettäjäksi paljastui Puhdepuoti. 

Kangas oli hauska, mutta koko päivän olin ymmälläni, mitä siitä tekisi. Mieheltä kysyin, mutta apua en juuri ongelmaani saanut. Iltapäivällä päätin kankaat, joista tekisin, ajattelin että kyllä se iltaan mennessä valkenee mitä ja kenelle niistä tulee:

Sanasta pingviinitanssi se sitten lähti. Päädyin tekemään tytölle täyskellohelmaista mekkoa, jolla kelpaisi pyörähdellä. Usein kotosalla musiikin tahtiin tanssii, niin uskoin tällaisen mekon olevan mieluinen.  Yläosan tein Ottobren Hoops-kaavan pohjalta vähän muokaten, mutta helmakaava uupui. Pikaisten laskelmien ja mittausten jälkeen löysin keittiöstä sopivankokoisen kattilan (halkaisija 21cm), jonka avulla piirsin ympyrän. Ympyrästä rajasin itselleni neljäsosan (kaaren pituus 16,5cm),  jonka toinen reuna oli KE/KT-sauma ja toinen reuna sivusauma. Pituutta helmalla 32cm. Olikos tämä riittävän sekavasti selitetty? :D

Vaaleansininen pilkkukangas tipahti matkan varrella pois. Monia ideoita oli, mutta en sitten saanut sitä ajatuksissani tähän riittävän hyvin toimimaan, joten lopputulos oli aiottua mustavalkoisempi. Yömyöhällä ilmapallot saivat toimia sovitusapuna. :D

Ja kyllä! Ihanasti pyöri helma!

Edestä:

Ja takaa:

Tästä tuli kyllä ihan ihana. Pieni soiro jäi kangasta vielä jäljelle, katsotaan saako pienempi siitä jotain vai kopioinko veivissä toteutetun ihanan idean osittain isommalle toiseksi pingviinitanssivaatteeksi. :)

Väriä kevääseen!

Olen keksinyt keinon löytää itselleni hyvää tuulta varsin helposti. Pelkästään lankalaatikkoon kurkistaminen saa yleensä hymyn huulille. Kauniilla, kirkkailla väreillä on ihmeellisen piristävä vaikutus! Siksi innostuin, kun facebookin Saumavara-ryhmän huhtikuun ompeluhaasteen teemana oli värit. Jokaiselle huhtikuun viikolle annettiin maanantaisin väri, joka piti jossakin ompeluksessa sunnuntai-iltaan mennessä toteuttaa. Tässä postauksessa minun värihaasteeni tuotokset.

Ensimmäinen väri: Punainen

Nelli Nuudelipään mekko isommalle tytölle naamiaisia varten. Raidallinen kangas anopin kangaskätköistä, yksivärinen punainen hihoissa omasta vanhasta topistani.

Kaveriksi tämä sai siniset legginssit:

Ja tottahan Nellillä Alpo-kissa pitää olla:

Alpo-kissa on pikapikasurautus sopivan värisestä resorista, raidat se sai tussilla piirtäen ja sisäänsä se söi saumurisilput.  Kovasti pelkäsin mitä tyttö sanoo ja kelpaako tarkoitukseensa. Aamupalapöydässä tyttö kissan sai ja kommentti poisti huoleni: "Voi äiti miten sä oot voinu osata tehdä näin hienon Alpo-kissan!?". Ihana tyttö mulla. <3

Toinen väri: Keltainen

Hello Kittyä kesään. Kangas ehti jo jonkun aikaa lojua laatikossa toteutusta odottamassa. Kaavana muutaman vuoden takaisesta Ottobre-lehdestä Hoops, mutta lehden tarkempi ilmestymisvuosi ja numero on nyt kyllä aivan hakusessa.

Kolmas väri: Vihreä

Ikasyrin jättitähti-joustocollegesta syntyi miehelle huppari. Tähdethän eivät ole puhtaanvalkoiset vaan oikeastaan vaalean vihreät kun valkoiseen resoriin vertaa. Ero ei kuitenkaan ole luonnossa noin raju tai häiritsevä kuin tässä kuvassa... Tästä oli kiva tehdä, koska mieheni, joka ei juuri kankaistani "aha" ja "kiva"-kommentteja enempää perusta, totesi itse että tästä voisi hupparin tehdä, kun alkuvuonna kankaita selailin netissä.

Tähän väliin pitää kertoa myös toisesta haasteesta. Heidi, jonka blogin löydät klikkaamalla tätä, haastoi toiseen Saumavaran haastejuttuun liittyen minut tekemään jotakin vetoketjullista. Jatkoin jättitähtikankaan tuhoamisella ja tein meidän tyttösille samisteluvaatteet iskän kanssa.

Isommalle vetoketjullinen huppari:

Ja pienemmälle vetoketjullinen jumpsuitti:

Yleensä on samisteluvaatteita äidille ja tyttärille joka puolella, mutta nyt on sitten meillä miehellä ja lapsilla omansa. Minulle tätä tähtikangasta ei enää riittänyt. Eikä väliksi. Itselleni on suunnitelmissa jotakin samoilla väreillä löytyvästä vinoraitajoustocollegesta.. :D

Neljäs väri: Violetti

MIW-kaavan (Make it work, Linneliltä) pohjalta olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt tehdä itselleni täydellistä paitakaavaa. Jatkoin sitä violettihaasteen kanssa, tuo kangas on pohjaväriltään tummanvioletti, synkkä kuva ei anna oikein selvää juurikaan mitä siinä on... :D Tämän tuotoksen myötä sain hartiaseudun istumaan jo tosi kivasti, lisäksi huomasin siirtää vyötärön oikealle korkeudelle. Ei ihme että aiemmissa on vatsanseudulla ollut kireyttä vaikka vyötärön piti olla oikean mittainen, kun se kaavan kapein kohta oli 5cm liian korkealla. :D Seuraavaksi pitäisi tuota hihan istumista säätää vielä jonkun verran..

Viides väri: Pastellisävyt

Ylläripyllärinä tuli vielä huhtikuun viimeisille päiville oma "väri", mikä tahansa pastellisävy kelpasi. Ylläri siis siksi, että minä ainakin kuvittelin haasteen jo päättyneen, mutta totta tosiaan, kyse oli kuukausihaasteesta ja vielä viimeisille päiville alkoi oma viikkonsa. Tämä osuus haasteesta meinasi jo jäädä tekemättä, kunnes vappuaattona kyläreissulta puolenyönmaissa iski yks kaks jostain inspiraatio. Ja kai tuo nyt pastellisävyihin tuo vaaleansininen käy, käyhän? 

Ensin ajattelin että kaivan kankaan aamua varten odottamaan. Että mitä tuosta, vaikka haasteeseen ei enää tuotos kelpaisi. No, kaivoin kaavatkin. Sitten totesin että äkkiäpäs minä tuon leikkaankin valmiiksi. Hihakaavaa etsin tovin, totesin sen kadonneen ja ajattelin ensin mennä nukkumaan. Kello oli yöllä yhden maissa tuohon aikaan ja arvatkaapa vaan mihin päädyin sen nukkumaanmenon sijaan. Ajattelin, että jospa äkkiä kokeilen että osaisinko piirtää kaavan. Piirsin ensimmäisen version. Muistelin Mallikelpoinen-blogin Emmin ohjeita, joiden perusteella aloin viivoja kaavapaperille piirrellä. Kaaren muotoa ihmettelin tovin, sitten muistin lauseen "piirrä kauniin näköinen viiva" tms. No piirsin. Leikkasin kaavan, mutta jotenkin se näytti vähän oudolta. Sen myötä muistin Emmin sanoneen, että "jos se näyttää oudolta, se ei todennäköisesti toimi. Jos se näyttää hyvältä, se todennäköisesti voi toimia". Tai sinnepäin. No. Tuumasta toimeen, osin samanlainen, osin erilainen. Keksin leventää hihaa yläreunastaan (joo sanasto on aivan hukassa... eniveis..). Alkoi näyttääkin hyvältä. Mittasin vielä reunat, että sopivat Hoops-paitakaavan etu- ja takakappaleisiin mitoiltaan. Leikkasin sitten vielä hihatkin. Tässä vaiheessa totesin että ei se ompelu ole enää mikään suuri työ, joten surautin koko paidan valmiiksi sitten vappuyönä. :D

Yllätys oli järin suuri, kun tyttö aamulla paidan vetäisi päälleen: hiha näytti hyvältä päälläkin! Vähänkö on ollut pro fiilis tänään. :)

Pienen pitsirusetin laitoin kaula-aukkoa somistamaan.

Sellaisen värinen oli minun huhtikuuni. Toukokuu alkoi yllättäen ikkunan takana näkyvällä lumisella maisemalla. Josko se kesä väriloistoineen kuitenkin kohtapian jo kolkuttelisi vähän enemmän.