Siistit käänteet ilman peittaria

Peittari. Sellainen olisi hieno omistaa. Vaan en omista eikä vielä hetkeen ole varaa omistaakaan. Jahka palaan hoitovapaalta työelämään, hankin ensiksi kunnon hyvän ompelukoneen (ei millään pahalla nykyisiäni kohtaan... ) ja sen jälkeen vuorossa lienee peitetikkikone. Se kun on eräänlaista luksusta joka helpottaisi montaa asiaa, mutta jota ilmankin kotiompelija pärjää toki ihan mainiosti.

Yksi etu peittarissa olisi (ilmeisesti) varsin helposti ja näppärästi tulevat siistit käänteet vaikkapa helmoihin ja hinsuihin. Olen kehitellyt oman tavan saada varsin siistit ja nopealla vilkaisulla hämäävästi jopa ehkä peitetikkikoneen jälkeä muistuttavan tavan hoitaa homma.

Tarvitaan ompelukone, kaksoisneula ja saumuri. Samanväriset langat molempiin koneisiin (ompelukoneeseen vähintään alalanka samaa sävyä kuin saumurin langat). 

Huolitellaan helma saumurilla. 

Ommellaan käänne kaksoisneulalla. Saumurilangan kanssa saman värinen alalanka on ehdottoman tärkeä, jotta siksakkikuvio ei loista kilometrin päähän. 

<3

Ylälangat voivat olla myös eri rävyä. Monesti esim. valkopohjaiset painetut värilliset trikoot ompelen itse valkoisilla saumurilangoilla (jotta nurja puoli on kokonaan valkoinen), mutta haluan kuitenkin tikkauslangat kuvion väreihin sopivaksi. Näyttää ihan hyvältä näinkin, eikö?

<3

Vinkki! Helmakäänteen voi silittää (monesti jopa suositellaankin!), jotta taite on suora ja tikki osuu varmasti siististi saumuroidun reunan päälle eikä mene "huti" jolloin se pomppaa taas esiin. Itse teen nykyään ihan vaan näppituntumalla, mutta "älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkuin minä sanon". ;)

Omia kuoseja omaan käyttöön

Ompeluharrastukseni on alkanut ajautua aina syvemmille ja syvemmille vesille. Viime aikoina eivät kaupan kankaat ole enää riittäneet minulle. Nimittäin Vakka-Suomen kansalaisopistossa järjestettiin viime syksynä ensimmäistä kertaa "neulekankaan suunnittelu- ja valmistus"-niminen kurssi.  Osallistuin sinne intoa puhkuen. Mielessäni minulla oli vaikka minkälaisia visioita ja ideoita. 

Ensimmäisellä kurssikerralla saimme käteemme ruutupaperia ja kynät. Piirsin, kumitin, piirsin ja kumitin. Havaitsin, että ajattelemani kuvio lienee liian pikkutarkka ja vaikea neuloksena toteutevaksi.   Ei muuta kun uusia ajatuksia miettimään. Kotona käytin apuna tietokonetta - oli helppo "piirtää" kuvuiota kun mustasi ruutuja ja tarvittaessa "kumitti" nopeasti laittamalla takaisin valkoiseksi.

Kuosi, jota kotona lähdin työstämään, pohjautuu koko elämän rinnallani kulkeneeseen harrastukseen, musiikkiin. Pianotunnit aloitin kuusivuotiaana ja kuuluivat elämääni vielä vuoden verran lukion jälkeenkin. Vaikka viime vuosina soittaminen on jäänyt harmillisen vähälle, on musiikilla silti minulle valtava merkitys.

Kun kuviokerta oli lopulta valmis, koodatitin se pisteiden, numeroiden ja A-kirjainten avulla tietokoneen ymmärtämään muotoon. Toisella kurssikerralla teetettin mallipalat - varmistettiin että kuvio on koneella oikein ennen isomman määrän tekemistä.

Materiaalivaihtoehdot olivat villaneulos ja luomupuuvillaneulos. Päädyin tilaamaan hieman villaneulosta talven varalle tyttöni pyytämässä värissä: pinkkinä tietenkin! Ihanan pehmoista luomupuuvillaneulosta tilasin kahdessa värissä vähän enemmän.

Puuvillasta olen tehnyt pari tunikaa:

<3

Villaneuloksesta tein lämmikettä lapsille kun pahimmat pakkaset talvella iskivät. 

Ensimmäinen kurssi ehti kulua hädin tuskin loppuun, kun ilmoittauduin jo yhdelle kevään kurssille (nyt keväällä niitä järjestettiin muistaakseni 3). Alla siellä valmistuneesta tuotoksesta kuva, siitä en vielä ole ehtinyt ommella mitään valmista. 

Hieman taas sormia syyhyttäisi osallistua kurssille uudestaan vieläkin. Ehkä ensi syksynä, ehkä. Jotenkin on ihana miettiä ihan alusta asti ensin omaa silmää miellyttävä kuvio, josta saa neuloksen ja sitten siitä ihan omasta kankaasta ommella jotakin käyttöön kelpaavaa. Ylipäätään yksi ompelun parhaista puolista on se, että ompeleminen saa minut rentoutumaan ja hyvälle mielelle kerta toisensa jälkeen. Valmiit onnistuneet tuotokset taas saavat ainakin mielensopukat hymyilemään joka kerta kun niitä käyttää tai katselee. Hyvänmielen harrastus. Sitä tämä kaikki mulle on.

<3

Heippa taas!!

Heippa kaikki. Pitkästä aikaa! Vuosi sitten blogini hiljeni ensin hieman vahingossa ja sitten myöhemmin keväällä aivan tietoisesti päätin, etten päivittele vähään aikaan. Suunta ja ajatukset olivat hukassa, tuntui vähän turhanpäiväiseltä kun jotenkin "pointti" oli hukassa eikä aikaakaan ollut. Kesällä löysin kanavan jakaa kuvia käsitöistäni instagramin puolelta. Siellä minua voi seurata kun laittaa hakuun @mariiqa. 

Nyt on alkanut kuitenkin kutkutella ajatus myös blogin pidosta. Päivitystahdista en uskalla luvata, mutta ajatuksia ja intoa on tämän tekemiseen taas alkanut pulputa. Ulkoasu ja osoite ovat vaihtaneet hieman muotoaan ja tulevat varmaan vielä vähän muuttamaankin. Nyt näyttää kyllä jo enemmän minun blogilta. :) Pääpaino jutuissa tulee jatkossa(kin) pysymään käsin tekemisen ympärillä. Ehkä joskus jotain muuta sitä sivuten. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Mutta täällä ollaan taas! Hiphei ja jatketaan!