Joulua odotellessa

Sain reilu viikko sitten idean. Se on tässä:

Joulukalenterilorupussi. Pussukassa on 24 laminoitua korttia, joissa jokaisessa on jokin jouluinen loru, runo, värssy tms ja toisella puolella kuva. 

Eräs ihana ihminen johon ompeluharrastuksen myötä olen saanut tutustua, lainasi vielä käyttööni laminointikoneen niin sain lorukorteista vahvat ja hyvät.

"Kuka saa, kuka saa lorupussiin kurkistaa?

** saa, ** saa ja luukku yksi aukeaa"

                         ...kaksi...

                          ...kolme...

                          ...jne...

Pussukka on simppelisti sydänkyvioisesta puuvillasta ommeltu, nyöreihin kulkuset ja silitysarkista kultainen kimalteleva sydän.

Tämä lähti ihanalle suloiselle kummitytöllemme. Omalle kuopukselle tein myös, tosin vasta kortit valmiina, ne ovat toistaiseksi muovipussissa. :D Pussukka valmistunee "lähipäivinä". :D

Isommalle tytölle tein joulukalenterin hopeaisesta pahvista ja pilttipurkin kansista:

Kannet on liimattu reunoistaan pahviin, tussilla numerot. Kansiin on sinitarralla tai teipillä kiinnitetty tarroja, hiuslenksuja, suklaata... 

<3

Joulu on taas... ...kohta!

Vuosi juoksee kovaa vauhtia loppua kohti. Kauppareissulla sai tässä joku tovi sitten todeta, että ilmeisesti se joulu on sieltä taas tulossa. Joulukuuset olivat kauppakeskukseen ilmestyneet, joulumusiikki ei sentään vielä soinut. Vaikka vielä ei todellakaan ole minun mielestäni aika joulunviettoa aloittaa, niin tänä vuonna päätin olla ajoissa järjestelyjeni kanssa ja vältellä parhaani mukaan joulustressiä.

Pukinpajan tonttuiluhommat ovat jo alkaneet ompeluhuoneessani, samoin joulukorttiprojekti on jo puolivälissä. Tänään surautin kuitenkin jotakin mitä täällä blogissakin voi näyttää, nimittäin joulupaidat tytöille!

Taannoisella Tukholmanreissulla löysin veikeää digiprinttitrikoota joulupiparikuosilla. Ostin kangasta puolen metrin pätkän ajatuksena tehdä jotakin "pientä". Syksyn mittaan visiot kasvoivat kangaspätkää suuremmiksi ja lopulta olin aivan solmussa suunnitelmieni kanssa. Ihmettelin vain miksi olin niin vähän kangasta ostanut jos molemmille tytöille jotakin olin halunnut tehdä.

Purnasin ongelmaani paikallisessa facebookompeluryhmässä ja pyysin ideoita että pääsisin ajatusjumistani eteenpäin. Ideoita tuli monia ja lopulta pääsin töihin. Ompelu sujuikin sitten harvinaisen sujuvasti, parissa tunnissa surautin molemmat. Iso kiitos ompelun sutjakkaasta kulusta kuuluu myös pienemmän hyville päiväunille sekä Risto Räppääjä ja liukas Lennart-leffalle, jota kuumeinen esikoinen sohvalla köllötellessä katseli...

Isommalle OB 4/14 Autnum forest-kaavalla koko 122 pidennettynä 128 mittaan.

Pienemmälle samasta lehdestä Meadow green koko 80cm.

Samanlaista erilaista tuli siis:

Heti piti myös sovittaa:

Näitä paitoja pidetään sitten pikkujoulusta Nuutinpäivään niin paljon kuin ehditään, sillä tuskin enää keväällä kauheasti tulee kaapista esiin kaivettua... :)

Pikkuhiljaa joulua odotellessa siis täällä. Parin viikon päästä, kun on ensimmäisen adventin aika, aloitan jouluvalmistelut ihan oikeasti. 

<3

Synttärijuhlintaa

Sain viikko sitten kutsun synttäreille. Kutsu tuli vain hetken varoitusajalla, lisäksi kutsun ohessa oli varsin tarkka kuvaus siitä MILLAINEN lahja on toiveena. Normaalisti olisin ehkä vähän ihmetellyt ja etenkin sen päivän kiireessä olisi jäänyt juhlat väliin..

Tällä kertaa oli kuitenkin ehdottoman pakko juhliin päästä ja lahjakin surauttaa! Juhlat kun järjestettiin tuolla meidän alakerrassa, tyttäreni nukke Nelli nimittäin täytti yllättäen vuosia!

Lahjatoiveena oli tästä nimenomaisesta Majapuun siksak-neuloksesta tumput ja pipo mittojen mukaan.

Tarjoilut oli juhlissa viimeisen päälle.

Valaistus kuvissa vähän hämärä, tunnelman luomiseksi kattovalot olivat pois päältä (ja minä hölmö menin ne ensimmäisenä paikalle tullessani räväyttämään päälle.... :D ) ja taustalla soi Robin. <3

Ilmeisen tyytyväisen oloinen päivänsankari.

<3

Sydämiä rakkaille

Tulipa väliin paljon hiljaisuutta blogissani. Ompelukone on surissut päivittäin lähes tulkoon, mutta mitään erityistä blogattavaa en ole saanut aikaiseksi tai jos olen saanut, ei ole ollut aikaa blogata.. Nyt taas asiaa täälläkin!

Haaveilin pitkään ihanasta sydänvelourista, jota siellä täällä kuvissa vilahteli. Kesällä kälyn kanssa kimppatilauksella Ottobrelta tilattiin ja nyt lopulta pääsin vauhtiin kankaan suhteen. 

Ottobre 6/12 lehdestä löytyi molempien tyttöjen tunikaan/mekkoon kaavat. Isomman tytön kaavaa muokkailin jonkun verran. Hihat alkuperäiset. :) Aloittaminen on kestänyt pitkään, koska tunikasta tuntui puuttuvan "se jokin". Kangas itsessään on nätti, mutta silti se kaipasi jotakin. Mietin erilaisia applikointejakin, mutta mikään ei tuntunut olevan sellainen jota innostuneena olisin lähtenyt toteuttamaan. Kerran sitten facebookin ompeluryhmässä joku julkaisi kuvan, kuinka oli vahingossa leikannut taskun etu- ja takakappaleelle sen sijaan, että olisi ollut molemmissa reunoissa etukappaletta. Seuraavana yönä se idea sitten pulpahti. Tasku. Sydämenmuotoinen tasku. Sivusaumaan.

Tässäpä tuo tunika nyt sitten on:

Sivulta näkyy sydän. Huono kuva takaviistosta mutta idea selviää. Housut tein joustocollegesta. Sattui löytymään saman väristä sinistä sekä velourina että joustocollarina ja resorikin natsaa melkein täydellisesti. :)

Housuihin piti saada vähän röyhelöä. Tässä setti edestä:

Ja tottakai pikkusiskollekin ihanuuksia piti tehdä. Alun perin oli tarkoitus tehdä ihan vain tuosta sydänverlourista tunika, johon applikoin alas sivusauman tuntumaan helmaan pienen sydämen. Ompeluiden keskellä huomasin jostain ilmestyneen "tussijäljen", pitkän viivan keskelle eteen. Ei hajuakaan mistä kynästä ja miten, mutta siinä se oli ja möllötti. Niimpä suunnitelmat muuttuivat, mutta tästä taisi tulla oikeastaan tosi kiva näin.

Pikkuneidistä oli vielä mahdottomampi saada valokuvia tällä kertaa kuin isosiskostaan.

Tässä seuraavassa kuvassa vielä minun rakkaat selaamassa postista tupsahtanutta lelukuvastoa. En uskalla laskea mitä kaikki "toiveet" maksaisivat yhteensä. Eikä meillä olisi kyllä tilaakaan kaikille. Sanoinkin isommalle että selailee tämän ja myöhemmin syksyn aikana tulevat lelukuvastot ja miettii mikä on sellainen mitä ehkä kaikkein eniten toivoo lahjaksi jouluna.

<3

Saumanvaran sydämestä

Saumanvaran ryhmässä laitettiin pystyyn Saumanvaran sydämestä -projekti Roosa Nauha-kampanjan hyväksi. Huomenna 10.10 järjestetään facebookissa huutokauppa klo 10-22. Tässä linkki huutokauppaan:

 Kliks huutamaan hienoja tuotteita hyvään tarkoitukseen!

Huutokaupassa on myynnissä vaatteita lapsille, aikuisille, lisäksi löytyy kaikkea mukavaa kotiin ja sisustukseen ym. ym. Kaikissa tuotteissa lähtöhinta on 5e ja huudot vähintään euron. Jännityksellä odotan minkälainen potti Saumanvarassa aikaan lopulta saadaan! Yhteistyössä on voimaa ja olen ollut ihan hirveän innoissani tässä mukana.

Minäkin tosiaan siis innostuin, vähän enemmänkin. Ideoita olisi ollut toteutettavaksi vaikka kuinka, mutta lopulta neljä vaatetta/settiä  on huomenna huudettavana. Tällaisia minä sain aikaiseksi:

Huppari pojalle (miksei tytöllekin..?) kokoa 134cm.

 Edessä applikoitu sarvikuono. Muotoja mustalla ompelin vähän näkyviin muutakin kuin ääriviivat, luonnossa näkyy paremmin kuin tässä kuvassa, ehkä selvän saa...

Takaa ihan perushuppari.

Seuraavaksi tein keijutyttöpaidan. Keiju sama kuva mutta eri kankaista applikoituna kuin aiemmassa postauksessa olleessa pinnitaulussa ollut keiju. Ja tässä vähän suurempana.

Applikaatio vähän lähempää:

Kaula-aukon tietämiin hieman blingblingiä... <3 Näiden asetteluun sain kyllä kulumaan uskomattoman paljon aikaa. :D

Sitten syntyi body + housut setti 80cm pojalle. Eskarilaiseni ja tämän kaveri kyllä totesivat että tämä on tyttöjen vaate kun siinä on sydämiä... Että tiedä sitten... :D

Body tässä. Tykästyin tähän kankaaseen erityisen paljon vasta tehdessä. Tätä olisi tyttövärisenäkin, tiedä sitten pitäisikö hankkia.. Tosin tällä hetkellä on kankaidenostolakko ja kulutuskausi päällä, joten taitaa jäädä hankkimatta.

Housut joustofroteesta. Lahkeiden piiitkät resorit pidentävät käyttöikää, voi ottaa jo aiemmin käyttöön kun taittaa resorit kaksinkerroin. 

Ja vielä viimeisimpänä eikä laisinkaan vähäisimpänä mun mielestä kaikkein ihanin tuotos:

Trikoinen paita kokoa 92cm. Ja mikä tästä tekee erityisen ihanan, on se, että tämä on eskarilaiseni suunnittelema. Hän sivusta seurasi minun Roosa nauha -huutokauppapuuhailujani ja tuli sitten piirrustuksen kanssa ja ilmoitti että hän haluaa että teen myyntiin paidan jossa tämä kuva. Meinasi jo tohinassa unohtua mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, tämäkin myyntiin päätyi. <3 Ja kyllä on suunnittelija ylpeä. <3

Alla vielä lähtökohta jonka sain. Lisäksi tyttö valitsi kankaan. Minä hoidin sitten kaavat ja varsinaisen toteutuksen. :)

Käykäähän huutelemassa 10.10, eikös! Kohteita huutokaupassa on likemmäs 500, joten eiköhän sieltä aika monelle jotakin kivaa löydy! :)

Täältä voi seurata miten Saumanvaralaisten potti kasvaa! :)

<3

Tytölle käsilaukku.

Tänä viikonloppuna innostuin mukaan "tutustu ompelukaveriin"-tehtävään. Parini kanssa perjantaina rupattelimme jonkun aikaa ja katselimme toinen toistemme kuvia ja aiempia tekeleitäkin. Tarkoitus oli tämän pohjalta syntyneiden mielikuvien myötä etsiä toiselle inspiraatiokuvia joista sitten viikonlopun aikana tulisi jotakin ommella.

Kun sain pariltani ja uudelta ompelututtavaltani inspiraatiokuvani, katsoin sitä ensin kännykän näytöltä. Näkyi pelkkää vaaleanpunaista. Ensimmäinen ajatus oli että ohhoh, ompa minusta vaaleanpunainen kuva vaikka vaaleanpunainen on ollut pitkään inhokkivärini ja vasta viimeaikoina olen alkanut väriä käyttämään joissakin asioissa ja jopa tykkäämään siitä tietyissä yhteyksissä.

Mutta mitä avautuikaan kun avasin inspiraatiokuvani tietokoneen näytöllä? Katsokaas:

IHANAA! Ja minua! Kyllä, tunnistan itseni! Kokonaisuudesta. Ihanat värit. Kukat. Kaikkea kaunista. Tällaisesta tykkään! <3 Ideoita tulvi ihan valtavasti ja meinasi jo mennä koko homma ihan erilaisille urille. Varmaankin tästä inspiroiden tulee tehtyä monta muutakin juttua vielä myöhemmin. 

Kuitenkin, juuri ompelua aloittaessa käänsin kelkkani suunnitelmieni suhteen kokonaan ja päädyin vaaleanpunaiseen, sydämiin, kukkiin... Olen nimittäin jo kauan suunnitellut että voisi opetella ruusukkeen tekemistä, koska sitä helpoksi on kehuttu. Pipokaavani vaatii vielä hiomista, joten päätin tehdä tytölle käsilaukun. 

Materiaaliksi kaivoin miehen vanhat rikkinäiset farkut, sydänpuuvillaa, napin joka vaihtui lennossa helmeksi, pinkkiä trikoota ja framilonia. 

Ja tässä se nyt sitten on:

Tuo ruusuke tms. hörsylä ei tosiaan sikäli ollut erityisen vaikea tehdä, mutta monta oivallusta tuli tätä asetellessa ja ommellessa ja niinpä seuraava onnistuu varmaakin kokonaisuutena paremmin. :)

Käsilaukun sankaan ompelin kudottua perhosnauhaa:

Sisäpuolelta löytyy pieni tasku:

Jepjep. Käsilaukkuja ei kai pienellä tytöllä voi koskaan olla liikaa, vaikka mieheni äännähdys jotakin muuta yrittikin osoittaa kun tämän näki... :D

<3

Keijutyttö keijukaistytölle.

Isommalla tytölläni on ihan tässä pihapiirissä ystävä. Tuo suloinen tyttö vaikuttaa rakastavan erilaisia prinsessa- ja keijukaisleikkejä, mitä oman tyttöni puheita olen kuunnellut. Toki välillä on paljon vauhdikkaampiakin leikkejä pihalla käynnissä... 

No. Keijukainen minulla tästä tytöstä kuitenkin tulee aina mieleen. <3 

Oma tyttöni on odotellut jo useamman kukauden kyseisen kaverinsa synttäreitä. "Ne on sitten syksyllä - koska se syksy sitten oikeen tulee?". :) No, nyt on ilmeisesti syksy, kun synttärikutsu tuli ja juhlien odotus tuli ihan todelliseksi. Tosin itselläni sitä verta todelliseksi että olin viemässä tyttöä juhliin viikon etuajassa. Onneksi pari tuntia ennen "juhlien alkua" minulle kämmini selvisi ja saatiin tytölle selvitettyä että no on tässä vielä hetki sitä odoteltavaa. :D

Kummityttöni sai keväällä synttärilahjaksi Rainbow dash-hiusnipsutaulun, johon en itse tuolloin kuvaa applikoinut. Kesän aikana olen harjoitellut niin paljon, että uskaltauduin ihan itse tekemään tähän tuota keijukaista. Ensin istahdin pöydän ääreen ja aloin piirtämään keijua. Versioita oli ihan hurjan monta - minä en ole mikään piirtäjä. Kun mekko miellytti silmää, asetin paperin ja toisen paperin ikkunaa vasten ja piirsin läpi mekon ja sitten taas muita osia siihen päälle. Aika monta versiota tuli siis, mutta pikkuhiljaa yksityiskohdat hioutuivat sellaiseksi että aloin olla tyytyväinen. Mä en oikeasti käsitä miten taitavat piirtäjät pystyvät yhdelle paperille luomaan onnistuneen kuvan - mä saan yhden nurkan onnistuneeksi ja kopioin sen seuraavalle ja seuraavalle ja seuraavalle... Pyyhekumiakin siis käytän mutta paperi alkaa yleensä mennä puhki ennen kuin olen valmis. :D

 Siinä vaiheessa kun kuva oli valmiina paperilla, piirsin siitä kaavat leivinpaperille. Silitin sopivan värisiin kankaisiin kiinni kaksipuoleista liimaharsoa ja leikkelin kaavapalasten avulla osaset irti ja silitin osa kerrallaan keijukaisen kankaalle. Tuota isoa ehjää keijua käytin apuna kun mallailin osia paikoilleen. Pysyi muoto kutakuinkin oikeana.

Ennen ompeluvaihetta tyttöni saapui paikalle ja kävimme seuraavanlaisen keskustelun:

Tyttöni:"Ooooo, ihana, onko tuo mulle vai siskolle?!".

Minä: "Tästä tulee se synttärilahja ystävälle..."

Tyttöni: "Höh! Mutta kun se olisi toivonut katuliituja!"

Minä ajattelen: "Voi ei, unohdin kysyä mitä tehdään, tästä ollut joskus aikoja sitten puhetta... Olisi kyllä päässyt helpommalla jos olisi hakenut ne liidut..."

Minä: No mutta enpä tiennyt tuota, mennään vaan hakemaan ne katuliidut, kyllä tämä voi olla sulle kun on pitänyt sullekin tällainen tehdä!

(Sama juttu kuin että suutarin lapsella ei ole kenkiä; tyttö pyysi jo toukokuussa omaa nipsutaulua...)

Tyttöni: Mutta kun mä haluan kyllä viedä tämän!

Minä: Okei... :D

Ei muuta kuin ompelut.  Sen verran opin, että ei todella kannattaisi käyttää resoria applikoinnissa! (Ei löytynyt muuta "ihon väristä" laatikoista, pitänee hankkia. Väkisin meinaa venyä ja vanua ja muuttaa muotoaan! 

Taikasauvan tähti sekä keijun silmät ja suu silitysarkeista. 

Ja tietenkin vähän blinblingiä... :)

Kankaan pingottaminen kehyksiin osoittautui tällä kertaa varsin haastavaksi. Ei meinannut pysyä. Lopulta päätin leikata vahvasta pahvista palasen ja ompelin reunoista kankaan tuohon pahviin kiinni. Johan pysyi. Tosin taustakangas oli niin ohutta puuvillaa että meinasi ihan ryppyiseksi käydä sitä käsitellessä.  Vielä vähän silittelyä pahvin päältäkin.

Pitsinauhat vielä paikoilleen nipsuja varten. Tyttö teki itse päällystettävät napit hiuspinnejä varten, minä kiinnitin napit sitten tuollaisiin hiuskampapinneihin (mikähän niiden oikea nimi lienee...?)

<3

Lempparimekko

Eskarilaisella oli tänään eskarikuvaus. Ilmatkin kylmeni ja piti etsiä lämpösämpiä vaatteita jostain varaston perukoilta. Jotenkin unohtui se kun kulutin eilisillan vapaat hetket ompelemassa uusia vaatteita eskarikuvaan. Hups. Onneksi lämmintä löytyi päälle aamulla mutta pitänee sinne varastollekin keretä tässä jossakin välissä. Tänään vaan huvitti että nyt meni vähän metsään tämän äidin priorisoinnit - syysvaatteiden kaivaminen esiin vs. uudet vaatteet kuvaukseen... Hmm. :D 

No, loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. :)

Tyttö valitsi itse kangaspinoista kankaan, juuri postissa tulleen Verson Puodin Maijat-joustocollegen. Ihana pinkki tyttökangas joka sulatti minunkin sydämen jo silloin kun kuosia vilauttelivat. Mekko siitä kuulemma pitäisi tehdä. Ja äiti ryhtyi toimeen. Kaavaksi valikoitui Ottobre 4/13 lehdestä kietaisuyläosainen mekko/tunika, jonka etukappaletta, kaula-aukkoa ja hihojen muotoa vähän uudelleenmuokkasin. Koko 122 leveydeltään mutta vähän pidempänä, vastannee 128 mittasta vaatetta.

Kaveriksi piirsin leggarikaavan vähän normia isommilla väljyyksillä, koska ajattelin että talven varalle voisi tehdä joustocollegesta leggareita. Leggarit kun ihan lempparihousuja tuolla tytöllä.. Ja sukkikset tarvitsee sitten jossakin vaiheessa mahtua alle kuitenkin. Näistä tuli nyt tämän mekon kaveriksi ihan tavispöksyt. Pinkit tikkaukset vaan. 

Tyttö tykkäs tästä niin kovasti, että kyseli jo että josko huomennakin saisi laittaa päälle ja mielellään myös ylihuomenna.. Ketsuppitahra vaan hartialla niin valitettavasti pitää kyllä pestä ennen seuraavaa käyttöä ja se ei nyt ihan huomiseksi onnistunut kun ilta meni muissa kiireissä kuin pyykinpesussa... :)

Kuva on tärähtänyt mutta kaipa siitä näkee että hyvin sopi. :)

<3

Pienelle prinsessalle

Viime lauantaina "piipahdin" (= pyörin loputtoman kauan yrittäen tehdä päätöksiä) Majapuun avoimissa ovissa. Paikkahan oli täynnä ihanuuksia, mutta onnistuin lopulta välttelemään suurimmat houkutukset ja pääosin pysymään tarpeellisissa hankinnoissa.

Mukaan tarttui kuitenkin pieni pala uutta kruunu-kuosia, joka oli ensi kertaa myynnissä tuolla avoimissa ja verkkokauppaan se näyttäisi tulevan huomenna myyntiin (näin facebook :D minulle kertoi..) Tällä ei kai vielä ole edes virallista nimeä, sekin julkistetaan huomenna.

Kangas päätyi ompelukseen joka on sävyiltään mulle ehkä melko epätyypillinen. Kerrankin jätin pinkin ja vaaleanpunaisen ja violetin ja ja ja... ...sikseen ja tein pienemmälle prinsessalleni mekon jossa on vaaleansiniset kanttaukset. 

Kaava oma, koko arviolta n. 74/80. 

Edestä:

Takaa:

(tässä näkyy toisella olalla olevat nepparit vähän.. täytyy testailla mahtuisiko pää ilman niitäkin)

Voihan sen rusetin toki eteenkin laittaa...

Tuo rusettinauha ei ole vielä missään kiinni. Vaatinee ehkä vielä jotkut "kujat" jotta pysyy paikoillaan käytössä...?

Keskellä edessä olevaan kruunuun silitin Pikkupiltiltä ostetut timangit:

Ja helmaan vähän pitsiä, jonka kiinnitin ihan tarkoituksella tuolla vaaleansinisellä langalla, tulee vähän sävyä ja erottuu vähän sieltä eri tavoin.

<3