Siistit käänteet ilman peittaria

Peittari. Sellainen olisi hieno omistaa. Vaan en omista eikä vielä hetkeen ole varaa omistaakaan. Jahka palaan hoitovapaalta työelämään, hankin ensiksi kunnon hyvän ompelukoneen (ei millään pahalla nykyisiäni kohtaan... ) ja sen jälkeen vuorossa lienee peitetikkikone. Se kun on eräänlaista luksusta joka helpottaisi montaa asiaa, mutta jota ilmankin kotiompelija pärjää toki ihan mainiosti.

Yksi etu peittarissa olisi (ilmeisesti) varsin helposti ja näppärästi tulevat siistit käänteet vaikkapa helmoihin ja hinsuihin. Olen kehitellyt oman tavan saada varsin siistit ja nopealla vilkaisulla hämäävästi jopa ehkä peitetikkikoneen jälkeä muistuttavan tavan hoitaa homma.

Tarvitaan ompelukone, kaksoisneula ja saumuri. Samanväriset langat molempiin koneisiin (ompelukoneeseen vähintään alalanka samaa sävyä kuin saumurin langat). 

Huolitellaan helma saumurilla. 

Ommellaan käänne kaksoisneulalla. Saumurilangan kanssa saman värinen alalanka on ehdottoman tärkeä, jotta siksakkikuvio ei loista kilometrin päähän. 

<3

Ylälangat voivat olla myös eri rävyä. Monesti esim. valkopohjaiset painetut värilliset trikoot ompelen itse valkoisilla saumurilangoilla (jotta nurja puoli on kokonaan valkoinen), mutta haluan kuitenkin tikkauslangat kuvion väreihin sopivaksi. Näyttää ihan hyvältä näinkin, eikö?

<3

Vinkki! Helmakäänteen voi silittää (monesti jopa suositellaankin!), jotta taite on suora ja tikki osuu varmasti siististi saumuroidun reunan päälle eikä mene "huti" jolloin se pomppaa taas esiin. Itse teen nykyään ihan vaan näppituntumalla, mutta "älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkuin minä sanon". ;)

Omia kuoseja omaan käyttöön

Ompeluharrastukseni on alkanut ajautua aina syvemmille ja syvemmille vesille. Viime aikoina eivät kaupan kankaat ole enää riittäneet minulle. Nimittäin Vakka-Suomen kansalaisopistossa järjestettiin viime syksynä ensimmäistä kertaa "neulekankaan suunnittelu- ja valmistus"-niminen kurssi.  Osallistuin sinne intoa puhkuen. Mielessäni minulla oli vaikka minkälaisia visioita ja ideoita. 

Ensimmäisellä kurssikerralla saimme käteemme ruutupaperia ja kynät. Piirsin, kumitin, piirsin ja kumitin. Havaitsin, että ajattelemani kuvio lienee liian pikkutarkka ja vaikea neuloksena toteutevaksi.   Ei muuta kun uusia ajatuksia miettimään. Kotona käytin apuna tietokonetta - oli helppo "piirtää" kuvuiota kun mustasi ruutuja ja tarvittaessa "kumitti" nopeasti laittamalla takaisin valkoiseksi.

Kuosi, jota kotona lähdin työstämään, pohjautuu koko elämän rinnallani kulkeneeseen harrastukseen, musiikkiin. Pianotunnit aloitin kuusivuotiaana ja kuuluivat elämääni vielä vuoden verran lukion jälkeenkin. Vaikka viime vuosina soittaminen on jäänyt harmillisen vähälle, on musiikilla silti minulle valtava merkitys.

Kun kuviokerta oli lopulta valmis, koodatitin se pisteiden, numeroiden ja A-kirjainten avulla tietokoneen ymmärtämään muotoon. Toisella kurssikerralla teetettin mallipalat - varmistettiin että kuvio on koneella oikein ennen isomman määrän tekemistä.

Materiaalivaihtoehdot olivat villaneulos ja luomupuuvillaneulos. Päädyin tilaamaan hieman villaneulosta talven varalle tyttöni pyytämässä värissä: pinkkinä tietenkin! Ihanan pehmoista luomupuuvillaneulosta tilasin kahdessa värissä vähän enemmän.

Puuvillasta olen tehnyt pari tunikaa:

<3

Villaneuloksesta tein lämmikettä lapsille kun pahimmat pakkaset talvella iskivät. 

Ensimmäinen kurssi ehti kulua hädin tuskin loppuun, kun ilmoittauduin jo yhdelle kevään kurssille (nyt keväällä niitä järjestettiin muistaakseni 3). Alla siellä valmistuneesta tuotoksesta kuva, siitä en vielä ole ehtinyt ommella mitään valmista. 

Hieman taas sormia syyhyttäisi osallistua kurssille uudestaan vieläkin. Ehkä ensi syksynä, ehkä. Jotenkin on ihana miettiä ihan alusta asti ensin omaa silmää miellyttävä kuvio, josta saa neuloksen ja sitten siitä ihan omasta kankaasta ommella jotakin käyttöön kelpaavaa. Ylipäätään yksi ompelun parhaista puolista on se, että ompeleminen saa minut rentoutumaan ja hyvälle mielelle kerta toisensa jälkeen. Valmiit onnistuneet tuotokset taas saavat ainakin mielensopukat hymyilemään joka kerta kun niitä käyttää tai katselee. Hyvänmielen harrastus. Sitä tämä kaikki mulle on.

<3

Heippa taas!!

Heippa kaikki. Pitkästä aikaa! Vuosi sitten blogini hiljeni ensin hieman vahingossa ja sitten myöhemmin keväällä aivan tietoisesti päätin, etten päivittele vähään aikaan. Suunta ja ajatukset olivat hukassa, tuntui vähän turhanpäiväiseltä kun jotenkin "pointti" oli hukassa eikä aikaakaan ollut. Kesällä löysin kanavan jakaa kuvia käsitöistäni instagramin puolelta. Siellä minua voi seurata kun laittaa hakuun @mariiqa. 

Nyt on alkanut kuitenkin kutkutella ajatus myös blogin pidosta. Päivitystahdista en uskalla luvata, mutta ajatuksia ja intoa on tämän tekemiseen taas alkanut pulputa. Ulkoasu ja osoite ovat vaihtaneet hieman muotoaan ja tulevat varmaan vielä vähän muuttamaankin. Nyt näyttää kyllä jo enemmän minun blogilta. :) Pääpaino jutuissa tulee jatkossa(kin) pysymään käsin tekemisen ympärillä. Ehkä joskus jotain muuta sitä sivuten. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Mutta täällä ollaan taas! Hiphei ja jatketaan!

Perhonen lentää, liihottaa.

Tyttö sai kutsun naamiaissynttäreille. Eikä helpolla äitiä päästänyt, sillä ilmoitti saman tien haluavansa olla perhonen. No. Kyselin netissä vinkkejä toteutukseen. Sain muun muassa tällaisia linkkivinkkejä:

Klik 1

Klik 2

Klik 3

Ideat pursuilivat, aika oli rajallinen. Piti käydä kangaskaupassa hepenelaarilla hakemassa materiaaleja, vaan en ehtinytkään. Omia laatikoita oli pengottava ja pikasurauttaa. Saatujen ideoiden pohjalta muotoutui kuitenkin lopulta tosi simppeli mutta ihan toimiva perhosasu tytölle. :)

Puku koostuu pinkeistä leggareista, pinkistä peplumista ja siivistä. Leggareita ja peplumia voi jatkossa yhdistellä ihan normipukeutumisessakin. Monikäyttöisyys kunniaan. :)

<3

<3

<3

<3

<3

<3

Ompeluksia muille kuin omille

Totesin blogin jääneen taas kaiken muun elämän jalkoihin. Lapsia nukuttaessa aloin pohtia, mitä sitä tänne tänään kirjoittelisi ja laittaisi. Kuvia koneelta selatessa totesin, että vaikka toki omillekin on tullut monen näköistä tehtyä, niin nyt tänä vuonna on tullut suristeltua poikkeuksellisen paljon kaiken näköistä myös muille ihmisille. Kokoomaa näistä tekemisistä nyt sitten yhteen postaukseen. Kuvat taitavat pääosin olla kännykällä otettuja pikaräpsyjä, mutta jotakin kuitenkin. :)

Huutokauppa Sylvan hyväksi

Ompeluryhmä Saumanvara tempaisi jälleen hyvän asian puolesta. Kansainvälisenä lasten- ja nuorten syövän päivänä järjestettiin huutokauppa josta, muistaakseni tuottoa saatiin yhteensä n. 7000e. Mahtavaa! Omat panostukseni tällä kertaa olivat:

Tulevan kesän varalle raitapaita kokoa L. Päällä tämä oli tosi kivan mallinen, taidan näitä surautella itsellekin kesäksi erilaisia. Kaava Ottobre 2/15.

Lisäksi tein lentokonepeplumin kokoa 128cm

Kangas pilvitrikoota. Paperille piirtelin ja sitten silityskalvoilla toteutin tuollaisen lentokoneen lentelemään kohti seikkailuja.

Ystävänpäivän vaatevaihto

Osallistuin myös ystävänpäivän tienoilla vaatevaihtoon. Tarkoitus oli lähettää paketti jossa isompi ja pienempi ompelus etukäteen arvotulle parille. Joku toinen taas lähetti sitten minulle paketin. Osallistuin sekä lasten, että aikuisten vaihtoon. 

Eräälle pienelle pojalle lähti hai-aiheinen paketti. Hait kuuluvat kuulemma dinosaurusten ym. ohella suosikkeihin, lempivärit olivat keltainen ja musta. Näistä lähtökohdista syntyi sitten raglanpaita ja hai-penaali.

Hain muoto piirretty ensin googlen kuvahausta löydetystä valokuvasta paperille ja sitten piirrusteltu ja mietitty kankaalle. Kuvio applikoitu paitaan.

Paita + penaali:

Tässä minun haipenaaliversiosta muutama kuva:

Silmät silitysarkista.

Huiii!

Penaalin materiaalit osin kierrätysmateriaaleja. Haipenaaleja on näkynyt blogeissa silloin tällöin, minä olen joskus taannoin saanut alkuperäisen haipenaali-inspiraationi täältä.

Aikuisten pakettivaihdossa tein eräälle todella herttaisen ja ihanan oloiselle naiselle tunikan/mekon Pikkupiltin korukankaasta.

Selässä yksityiskohtana pitsivetoketju.

Mukaan lähti kasa vanulappuja sekä säilytys- ja pesupussit niille.

Vaatteita tutun  tyttärelle

En ole tehnyt ikinä vaatteita tai ylipäätään mitään ompeluksia myyntiin. Lahjaksi kylläkin, mutta en myyntiin. Nyt eräs tuttu pyysi minua tekemään muutaman ompeluksen korvausta vastaan lapselleen. En kuitenkaan halunnut ottaa rahaa työstä, monestakaan syystä. 1) Kaikki verotusongelmat, liian hankalaa alkaa kirjaamaan veroilmoitukseen tuloja. 2) Eettiset ongelmat, periaatteessa olisi kai ihan asiallista tehdä itse piirretyistä kaavoista jos myyntiin tekisi. 3) Jos otan rahaa työstä vastaan, nousisi paineet ihan sietämättömiksi, koska silloinhan työnjälki PITÄISI olla priimaa eikä vain melkein.

No. Siitä syntyi sitten mitä parhain vaihtokauppa. Ehdotin nimittäin, että kävisikö korvaukseksi vaihtokauppa, ns. ajankäytön vaihtoa. Tuttu teki meille ruokaa ison satsin, minä ompelin vaatteet hänen hankkimistaan kankaista. Ei että. Vaihdan koska vaan uudelleen ruuanlaittoaikaa ompeluaikaan. :D

Tällaista sitten syntyi:

Pipo ja kolmiotuubihuivi.

Kolmiotuubihuivi takapuolelta. Ohje löytyy täältä, nerokas! Simppeli tehdä ja tosi kiva päällä!

Tunika

Tunika + pipo (hassu kuvakulma, vääristääpipon joten minikokoiseksi. :D )

Ja koska kissakangasta jäi vielä yli, tein caprileggarit kesään. Vähän turhan väljän kaavan piirsin, kun pelkäsin että hassaan kankaan tekemällä liian pienet. No, onneksi kaavaa voi mahdollisia seuraavia varten aina pienentää. :)

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä

Sitten vielä yksi ompelus. Kangas oli ihan huikean suloinen ja ihana. Sitä olen monet, monet kerrat verkkokaupoissa hypistellyt. Uudesta kangaskaupasta Kankaamosta  sitä lopulta sitten kummitytön nimppareiden lähestyessä nappasin sen verran että sain ihanalle tytölle tehtyä ihanasta kankaasta mekon. <3

<3

Kesästä haaveillen.

Ei se talvi nyt oikeen osaa päättää tuleeko vaiko eikö. Siispä kesää haikaillen jotain ihanan keväisenkseäisen raikasta tytölle... Olen rakastunut ihaniin valokuvamaisiin digiprintteihin, tämä kangas oli yksi sellainen löytö, joka on aivan ihana. Mallina taas OB 1/15 peplum tuolle omalle tytölle sopivaksi muokattuna. 

Olen tällä hetkellä jotenkin tosi tykästynyt tähän ehkä maailman simppeleimpään tapaan tehdä pääntie, se jotenkin vaan siisteydellään hivelee mun silmää ja mieltä:

Ja vaikka mulla ei peittaria ole (eikä varmaan vielä aikoihin tulekaan olemaan), niin ihan nättiä jälkeä  nurjallekin puolelle saa saumuri + kaksoisneulayhdistelmälläkin onneksi tehtyä:

Tässä helmakäänne nurjalta puolelta:

Kaverikseen tämä peplum sai Noshin farkkucollegesta tehdyt housut. Piti tehdä sivutikkauksineen päivineen mahdollisimman "farkkumaiset", mutta siinä kohtaa kun tajusin takataskujen jollain ihmeen mokalla päätyneen hiukan eri etäisyydelle takasaumasta, alkoi koko projekti harmittaa niin, että jätin ne sivutikkauksetkin lopulta tekemättä. Eteen tein sentään valevetoketjuhalkion, ei kyllä kuvassa kovin hyvin näy... 

No, kun tyttö nämä veti päälleen niin ihan oklta ne näytti. Illalla piti saada saman tein pesuun, koska haluaisi huomennakin nämä päälleen. Se kai lienee pääasia. :)

Ensimmäistä kertaa yritin kokeilla jonkinlaista takataskua tikkauksineen. Ja. Nooo. Sinnepäin. :D Ensikerralla paremmin. Näitä tikatessa opin jo monta uutta asiaa jotka ensi kerralla varmasti osaan tehdä paremmin. :)

<3

Ponifanin synttärilahja

Ihana, herttainen, kultainen, omien tyttöjeni serkkutyttö vietti tässä tovi sitten kuusivuotissynttäreitään. Lahjaa pohdin ja mietin viime tinkaan asti ja kyselin vielä vinkkejä äidiltään. Kuulemma mikä vaan My little pony-aiheinen juttu olisi kiva, jos applikoisin johonkin. Rainbow dash on kuulemma suosikki. Ja eipä muuta kuin toimeen. Vähän kiire meinasi tulla, mikä näkyy harmikseni applikointijäljessä. Koneeni kun tikkaa oikein nättiä tikkiä, kun vauhti on hidas, mutta nopeammalla vauhdilla tikki hyppii ja pomppii ja on vähän sitä ja tätä. Tässäkin ponin jalat ovat aika nättiä tikkiä, mutta puolen yön lähestyessä laitoin kaasua lisää, ja se näkyy sitten osassa ponia. Ajattelin ettei se kuusvee kuitenkaan toivottavasti niin tarkkaan ommeljälkeä katso vaan toivottavasti tykästyy siihen kokonaisuuteen. :)

<3

Ja vielä sovituskuva jonka sain tekstiviestinä mieheltä, kun itse en töiden vuoksi juhlimaan päässyt... :(

<3