Iloinen, värikäs syksy.

Joskus taannoin olin vain ja ainoastaan kesäihminen. Muutaman vuoden aijan olen kuitenkin huomannut olevani myös syysihminen, talvi-ihminen ja kevätihminen. Jotenkin jokaisessa vuodenajassa on jotakin tosi ihanaa mistä toden teolla nautin.

Syksyssä parasta on ihanan kirpakan syyssään lisäksi kaikki ihana väriloisto. Eilenkin perhekerhosta kotiin kävellessä ihastelimme tytön kanssa värikästä lehtisadetta... Kyllä syksy vaan on ihmeellinen ja niin ihmeellisen kaunis aika.

Syksyssä on parasta myös kynttilät. Keväällä aina kynttilöiden polttaminen vähenee ja vähenee, mutta syksyn tullen on ihana kaivaa kynttilät kaapin pohjalta pihalle lyhtyihin ja sisälle olohuoneeseen ja keittiöön ruokapöydälle tunnelmaa luomaan.

Eilen kotiintullessa lehtisateen ihailun lisäksi tyttö keräsi kauniita lehtiä pussiin. Tarttui mukaan pari maahan tipahtanutta kaunista oksaakin. Niillä sitten yhdessä koristeltiin lounaspöytä nätiksi. Arki muuttui taas juhlaksi. Arjen ihanuus löytyy lopulta aika pienistä asioista ja pienistä puuhasteluista.

Syyskattauksella osallistuttiin myös kattauskilpailuun. Tosi hienoja kattauksia muutkin tehneet. Teeppä sinäkin! :)

Nimppariherkkuja.

 Meillä juhlittiin tässä jokin tovi sitten pienemmän nimppareita. Aika pienellä volyymilla, pienellä porukalla ja ilman sen suurempaa stressaamista. Päätin jopa, että kun ei kauheasti ollut aikaa siivota, niin en siivoa vaan erilaiset läjät olkoot siinä missä ovat. Sitä ei sitten luonto lopulta antanut periksi kumminkaan, vaan kyllä mä siivosin...

Karjalanpiirakoita on pitkään ollut hinku kokeilla, mutta vielä jäi kokeiluun ja sitä kuuluisaa AIKAA odottamaan. Ne tulivat siis kaupasta. Sen sijaan tein itse seuraavaa:

Pannaria mansikkahillolla ja kermavaahdolla (kestoherkku!).

Pappilan hätävaran tyylinen kauramarjakermakerroshössäkkä:

Marjoina tässä oli mustikkaa ja vadelmaa. Kauramurut murustin rakenteeltaan ja muodoltaan epäonnistuneista kaurakekseistä.

Sitten oli myös kakkuja:

Mustikkajuustokakun ohje oli jostakin netistä vaan kun onnistuin sen kadottamaan enkä löydä linkkiä... Ei sikäli niin väliksikään, mun makuun oli aivan liian äklöä jotenkin, vaikka vieraat ja jopa meidän nirso viisveekin tykkäsivät ja kakku syötyä tuli aika vauhdilla, seuraavan päivän iltana sitä ei ollut enää murustakaan... Mutta itse en välittänyt niin kauheesti niin en varmaan ihan samalla ohjeella olis uudelleen tehnytkään. Jotain uutta opin kuitenkin: en ole ennen mistään ohjeesta löytänyt enkä itse keksinyt, että tuollainen paistettava reunoille nouseva ohut pohja pitäisi laittaa jääkaappiin puoleksi tunniksi ennen paistamista, jotta se pitää muotonsa. Sitä kokeilen mansikkapiirakkani kanssa jatkossa, koska sen kanssa mulla käy aina niin että reunat lösähtävät paistaessa alas, eikä niitä reunoja siis koskaan ole.. :D

Vielä lähikuva mustikkajuustokakusta:

Lisäksi oli ihan perinteinen kermakakku, jossa täytteenä lakkavaniljatäyte Kinuskikissalta. Tuota täytettä mietin jo kastejuhlaan, mutta silloin voiton vei kinuskivadelmatäyte. Tämäkin oli ihan hyvää, mutta olen tyytyväinen että ristiäisiin tehtiin se toinen täyte. :)

Päällä siis kermaa ja koristelussa lakkahilloa... Pursotuksiin laitoin vähän oranssia geeliväriä, mutta värjäsin kerman vain "epätasaisesti", sekoitin vain hieman, jolloin koukeroissa näkyy kaikenlaisia sävyjä kerman oman valkoisen ja tumman oranssin väliltä. :)

Mukavaa oli pikkukekkereillä ja vatsat täynnä makeaa. Itse suolaisen ystävänä toteisin että joku kerta voisi järjestää juhlat joissa on pelkkiä suolaisia herkkuja. Se jäänee kuitenkin tekemättä, koska yksi vieraista uhkasi että hän ei kyllä sellaisille kutsuille tule laisinkaan. :P Ehkä näillä makeillakin siis on paikkansa. :)