Hiljaiselon jälkeen kakkua

Blogini, niin uusi kuin se onkin, on jo ehtinyt viettää ensimmäisen hiljaiselokautensa. Täällä on sairasteltu ja kauheella kiireellä siinä välissä juostu syksyä eteenpäin ja sinne ja tänne.

Tuossa taannoin tein tutun pojalle synttärikakkua. Ikää pienellä miehellä tuli täyteen kolme vuotta. Täytteenä vadelmakinuskitäyte ja sokerimassaa tuossa päällä.

Iloinen, värikäs syksy.

Joskus taannoin olin vain ja ainoastaan kesäihminen. Muutaman vuoden aijan olen kuitenkin huomannut olevani myös syysihminen, talvi-ihminen ja kevätihminen. Jotenkin jokaisessa vuodenajassa on jotakin tosi ihanaa mistä toden teolla nautin.

Syksyssä parasta on ihanan kirpakan syyssään lisäksi kaikki ihana väriloisto. Eilenkin perhekerhosta kotiin kävellessä ihastelimme tytön kanssa värikästä lehtisadetta... Kyllä syksy vaan on ihmeellinen ja niin ihmeellisen kaunis aika.

Syksyssä on parasta myös kynttilät. Keväällä aina kynttilöiden polttaminen vähenee ja vähenee, mutta syksyn tullen on ihana kaivaa kynttilät kaapin pohjalta pihalle lyhtyihin ja sisälle olohuoneeseen ja keittiöön ruokapöydälle tunnelmaa luomaan.

Eilen kotiintullessa lehtisateen ihailun lisäksi tyttö keräsi kauniita lehtiä pussiin. Tarttui mukaan pari maahan tipahtanutta kaunista oksaakin. Niillä sitten yhdessä koristeltiin lounaspöytä nätiksi. Arki muuttui taas juhlaksi. Arjen ihanuus löytyy lopulta aika pienistä asioista ja pienistä puuhasteluista.

Syyskattauksella osallistuttiin myös kattauskilpailuun. Tosi hienoja kattauksia muutkin tehneet. Teeppä sinäkin! :)

Nimppariherkkuja.

 Meillä juhlittiin tässä jokin tovi sitten pienemmän nimppareita. Aika pienellä volyymilla, pienellä porukalla ja ilman sen suurempaa stressaamista. Päätin jopa, että kun ei kauheasti ollut aikaa siivota, niin en siivoa vaan erilaiset läjät olkoot siinä missä ovat. Sitä ei sitten luonto lopulta antanut periksi kumminkaan, vaan kyllä mä siivosin...

Karjalanpiirakoita on pitkään ollut hinku kokeilla, mutta vielä jäi kokeiluun ja sitä kuuluisaa AIKAA odottamaan. Ne tulivat siis kaupasta. Sen sijaan tein itse seuraavaa:

Pannaria mansikkahillolla ja kermavaahdolla (kestoherkku!).

Pappilan hätävaran tyylinen kauramarjakermakerroshössäkkä:

Marjoina tässä oli mustikkaa ja vadelmaa. Kauramurut murustin rakenteeltaan ja muodoltaan epäonnistuneista kaurakekseistä.

Sitten oli myös kakkuja:

Mustikkajuustokakun ohje oli jostakin netistä vaan kun onnistuin sen kadottamaan enkä löydä linkkiä... Ei sikäli niin väliksikään, mun makuun oli aivan liian äklöä jotenkin, vaikka vieraat ja jopa meidän nirso viisveekin tykkäsivät ja kakku syötyä tuli aika vauhdilla, seuraavan päivän iltana sitä ei ollut enää murustakaan... Mutta itse en välittänyt niin kauheesti niin en varmaan ihan samalla ohjeella olis uudelleen tehnytkään. Jotain uutta opin kuitenkin: en ole ennen mistään ohjeesta löytänyt enkä itse keksinyt, että tuollainen paistettava reunoille nouseva ohut pohja pitäisi laittaa jääkaappiin puoleksi tunniksi ennen paistamista, jotta se pitää muotonsa. Sitä kokeilen mansikkapiirakkani kanssa jatkossa, koska sen kanssa mulla käy aina niin että reunat lösähtävät paistaessa alas, eikä niitä reunoja siis koskaan ole.. :D

Vielä lähikuva mustikkajuustokakusta:

Lisäksi oli ihan perinteinen kermakakku, jossa täytteenä lakkavaniljatäyte Kinuskikissalta. Tuota täytettä mietin jo kastejuhlaan, mutta silloin voiton vei kinuskivadelmatäyte. Tämäkin oli ihan hyvää, mutta olen tyytyväinen että ristiäisiin tehtiin se toinen täyte. :)

Päällä siis kermaa ja koristelussa lakkahilloa... Pursotuksiin laitoin vähän oranssia geeliväriä, mutta värjäsin kerman vain "epätasaisesti", sekoitin vain hieman, jolloin koukeroissa näkyy kaikenlaisia sävyjä kerman oman valkoisen ja tumman oranssin väliltä. :)

Mukavaa oli pikkukekkereillä ja vatsat täynnä makeaa. Itse suolaisen ystävänä toteisin että joku kerta voisi järjestää juhlat joissa on pelkkiä suolaisia herkkuja. Se jäänee kuitenkin tekemättä, koska yksi vieraista uhkasi että hän ei kyllä sellaisille kutsuille tule laisinkaan. :P Ehkä näillä makeillakin siis on paikkansa. :)

Keittoihmisen vihreä unelma

Nyt tuli laitettua ihan superhyvää ja -helppoa keittoa. Kesäkurpitsakeitto! Miten mulla ei ole koskaan tullut mieleenkään että siitäkin voisi keittoa laittaa. Yksi kesäkurpitsa on ollut hetken jääkaapissa odottamassa että siitä tehdään "jotakin". Yleensä mä teen siitä kesäkurpitsa-pastavuokaa, tai käytän jotenkin muutoin ruuan täytteenä. Nyt vaan tuntui että ei aina kiitos sitä samaa ja aloin googletella mitä kaikkea siitä voisi saada aikaan. Keittoihminen kun olen, niin tottahan tartuin niihin lukuisiin kesäkurpitsakeittoresepteihin ja sovelsin omani.

Kesäkurpitsakeitto:
1 kesäkurpitsa
1 iso sipuli
Loraus öljyä
Mustapippuria
Kasvisliemikuutio
Reilu 5dl vettä
200g sulatejuustoa
Suolaa

Kesäkurpitsa raastetaan kuorineen ja sipuli pilkotaan. Nämä kuullotellaan pannulla öljylorauksen kera. Annetaan hetki hautua kannen alla vielä, maustetaan mustapippurilla. Kasvisliemikuutio liuotetaan veteen ja lisätään kesäkurpitsa-sipuliseos. Keitellään varttitunninverran ja soseutetaan sauvasekottimella.  Lisätään sulatejuusto ja annetaan sulaa sekaan, maustetaan tarpeen mukaan suolalla.

Tyttö oli varma että tämä on pinaattikeittoa, vähän samaltahan tuo näyttää. Tykkäsi kuitenkin ihan hirveesti, taitaa hänestä kasvaa keittoihminen äitinsä tapaan.. :D

Keiton kera oli ihania pehmosia neljänviljan sämpylöitä. 36 kappaleen satsi tuli seuraavasti:
12dl vettä
3 pussia kuivahiivaa
9dl neljän viljan hiutaleita
6rkl sokeria
3 tl suolaa
1,5dl juoksevaa kasvirasvasekoitetta
15dl vehnäjauhoja tai hiivaleipäjauhoja, mä tein vehnäjauhoihin nyt kun ei ollu muuta saatavilla..

Aineet sekoitellaan keskenään, lusikalla nostetaan kökkäreet uunipelleille, annetaan kohota puolisen tuntia, paistetaan 250 asteessa 8-10 minuuttia.

Ihana omena.

Syksyn saapumisesta varmana merkkinä kertovat omenat. Omenamehun höyrytys, omenahillojen keitto, omenapiirakat, kauraomenapaistokset, omenakiisselit, omenat tuoreeltaan, omenat kastikkeissa ja ruuassa... Omenia syödään toki muulloinkin mutta kun kotimaisia omenia käytetään ja laitetaan meillä jatkuvasti ja monessa eri muodossa, se on syksy se.

Ihanat omenat.. Tällä hetkellä viimeiset.. Josko jostain vielä lisää sais.. :)

Sitten joskus kun meillä on omakotitalo ja oma kunnollinen piha, on siellä pihalla myös omenapuita. Tähän asti on käynyt aina niin onnellisesti että joka syksy jonkun tutun tai tuntemattoman puussa on ollut ylituotantoa ja ollaan sitten saatu niitä.

Ylläoleva kauraomenapaistos on yksi parhaista syksyn herkuista. Nopea myös vierasvarana. Omenat lohkotaan palasiksi uunivuokaan. Päälle ripotellaan fariinisokeria. Kaurakuorrutteeseen 100g margariinia, 1dl sokeria (tai fariinisokeria), 3dl kaurahiutaleita (tai neljänviljanhiutaleita), 0,5dl vehnäjauhoja. Margariini sulatetaan ja muut aineet sekoitetaan joukkoon. Tämän määrää kannattaa kertoa isommaksi joko omenien määrän tai oman maun mukaan. :D Kuorrute omenien päälle ja uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi. Tarjoillaan joko vaniljasokerin kanssa maustetun kaurakerman kanssa tai vaniljajäätelön kera. Nam!

Omenasoppaa.

Omppukiisseli on herkkua niin sellaisenaan, kermavaahdon tai jätskin kanssa kruunattuna tai puuron kanssa. Kanelilla saa kivaa lisämakua ja lämpimänä se on minusta parhaimmillaan. Tähänkään mulla ei ole varsinaista ohjetta. Omenat pieniksi palasiksi, kattilaan veden kera. Keitetään, kunnes omenat pehmeitä, Suurustetaan peruna- tai maissitärkkelyksellä, maustetaan sokerilla ja kanelilla. Nam tällekin!

Kylmää kahvia

Minä olen kahvi ihminen. Kahvi tuoksuu ihanalta. Kahvi maistuu hyvältä. Erityisesti olen latteihminen ja maitokahvi-ihminen, mutta mustakin menee. Sokeria en käytä koskaan. Teininä käytin, nykyään makeus kahvissa ällötää ja pilaa koko nautinnon. Kahvia mulla kuluu paljon. Välillä yritän vähentää juomista mutta aina se kulutus kasvaa takaisin entiselleen.

Viimeksi kirjoittaessani valittelin ajan riittämättömyyttä. Kahvi kulkee kuitenkin mukavasti mukana, kotona mukissa ympäri kämppää, puistoon lähtiessä termomukissa. Ainut surkeus on, että nykyään kahvi ehtii yleensä kylmetä ennen kuin ehdin mukia tyhjäksi juomaan. Kylmä kahvi kaunistaa, sanotaan. Toivoa sopii. :D

Eilen illalla löysin olohuoneen senkin päältä kaksi kahvikuppia. Toisessa maanantain iltapäiväkahvi ja toisessa eilisen iltapäiväkahvi. :D Näköjään joskus se juodun kahvimäärän vähentäminen sujuu ihan huomaamattakin... Pitäis vissiin opetella juomaan se kahvi keittiössä, kun näitä tyhjiä tai puolityhjiä kuppeja löytyy meillä pisin kämppää vähän väliä...

Arjen helmihetki on sitten aina silloin tällöin, kun annan vauvan miehelle ja kerron että lapset ovat nyt hänen vastuullaan, otan esiin lehden, kahvin ja palan suklaata, keksin tms, istahdan alas ja nautin. Se kymmenenminuuttinen on joskus oikeesti rentouttava henkireikä.

Yllä oleva suklaa oli ihan superhyvää, kahvin kanssa senkin kulutin... Sain joululahjaksi vuosi sitten, jos joku tietää mistä sitä saa ostaa, niin saa vinkata!

Mun äiti on kanssa vissiin oivaltanut kahvihetkien ihanuuden. Viime viikonloppuna herkuteltiin cupcakella ja kahvilla. Ei se päivän piristäminen niin ihmeellisiä vaadi: pientä, hyvää ja kaunista! :)

Ja sitten ne kahvilat. Ai että! Joskus vaan pitää päästä ulos, yksin, lasten kanssa, kaverin kanssa, miten vain ja mennä johonkin kahville. Kahvilla sitten ollaan, istutaan, ajatellaan tai turistaan ja parannetaan maailmaa. Sillä kahvikupillisella piristyy jo moneksi päiväksi!

Itse tein!

Mä oon joskus muinoin vielä teininä ollut tosi innokas tekemään käsitöitä ja muutenkin pipertämään käsilläni. Nykyäänkin olisin, mutta kun sitä aikaa vaan ei muka koskaan ole. Hiljalleen mieliteot on kuitenkin kasvaneet uusiin isompiin mittasuhteisiin, ja jostain sitä aikaakin olen sitten yrittänyt tässä arjen hulinan keskellä repiä. Osasyynsä innon uudelleenkasvuun teki viime kevään vuodelepo ja sen mahdollistamat runsaat nettisurffailut. Netti on pullollaan ihania ideoita ja mitä ihanampia kangas- ym. putiikkeja. Haluan, haluan ja haluan tehdä kaikkea ihanaa ihan itte! :D

Tosin sitä aikaa on välillä tosiaan vähän vähänlaisesti. Aloin esimerkiksi kutomaan Hippuselle myssyä tämän ollessa pariviikkoinen (meillä jo olevat myssyt oli vielä isoja). Samanlaista myssyä tein keväällä n. 8 tuntia, eli ajattelin homman sujuvan muutamassa päivässä. Noh. Neiti on nyt 8 viikkoa, myssy kutakuinkin valmis, mutta jo nyt täysin liian pieni. Hups. :D

Jotain olen kuitenkin saanut valmiiksikin! Noshshopista tilasin kesällä alennuksesta palan ihanaa kissakangasta. Yhtenä iltana sain kaavat piirrettyä, eräänä päivänä päiväuniaikaan leikkelin kankaat ja nyt viikonloppuna vanhempieni luona sain vaatteet ommeltua kasaan. Kyllähän se melkoinen projekti oli, taidot oli vähän "hukassa" huomasin totta vie että aikaa viime projekteista on kulunut, mutta eiköhän se tästä hiljalleen. :) Kyllä nää ihan vaatteilta näyttää! :D

Isosiskolle siis paita (vielä vähän reilu).

Pikkusiskolle kans, ja jämäpaloista pari pipoa ILMAN KAAVAA, tai siis tein itse ne kaavat. Melkoinen suoritus multa. :D

Sitten tämä idea oli aiiiiivan ihana. Jos joku tietää linkittää missä mä näin tämmöisen, niin kertokaa, mutta jostakin netin syövereistä idean taannoin löysin ja nyt toteutettiin pienemmän kummitädille synttärilahjaksi:

Ihana eikös?

Positiivisuutta etsimässä...

Miten kamalan helposti sitä vastoinkäymisten edessä tulee säälittyä itseään. Tulee valitettua ja voivotettua kun tämäki nmeni pieleen eikä mikään suju.

Eilen eräs varsin iäkäs sukulainen sai lausahduksellaan minut kuitenkin miettimään. Häneltä oli reilu viikko sitten otettu ajokortti pois ajokorttilääkärintarkastuksen jälkeen. Näin on monelle muullekin vanhemmalle ihmiselle käynyt ja usein kuulee reaktio on joko kiukkua tai itsesääliä. Mutta mitä sanoi tämä rouva. "On se niin paljon kiva kun minä näin pitkään sainkin ajaa". Kuulemma bussilla kulkeminenkin on osottautunut "niin käteväksi".

Moni asia taitaa näyttäytyä sellaisena kuin niitä katsoo. Iloa ja positiivisuuttakin voi lopulta nähdä siinä, missä sitä ei ensiajatuksella uskoisi olevan. Kuinka moni hankala asia onkin hankala vain ja pelkästään asenteen vuoksi? Kuinka monessa asiassa olisikin paljon hyvääkin kun asenne olisi toisin päin?

Rakkautta keittolautasella.

Helmi: Pink Vanilla Desserts

Pakko kirjoittaa paikasta joka on aivan helmi ja jossa on pakko pistäytyä aina Uudessakaupungissa vieraillessa. Saanko esitellä: Pink Vanilla Desserts!

Pahoittelen, mulla ei ole kunnon kuvia paikasta ainakaan nyt tähän hätään, mutta käykäähän kurkkaamassa facebookissa. Syytän päivittäistä makeanhimoani osin päivittäin ilmestyviä valokuvia päivän menusta ja olen sekä kiitollinen että katkera ettei asuta lähempänä. Kukkaro ja paino kiittävät, mieliteot ei. :D Vaikka okei, on mulla makeanhimo ollut aika usein aiemminkin...

Paikka on aivan keskustan tuntumassa "kivenheiton päässä" torista, mutta sen verran sivussa, että se pitää tietää jotta sinne varmasti tiensä löytää. Vahngossa ei välttämättä tästä kulje ohi vaikka keskustassa kävisi. Joka tapauksessa, kun ohi kulkee niin jo ulkopuolella tulee pakottaa tarve piipahtaa sisään.

Ja miksikö mä olen niin kovin tykästynyt Pink Vanillaan, tai "phink fanillaan" kuten meidän tyttö syystä tai toisesta paikan lausuu? :D Monestakin syystä:

* Rakastan kaikkea kaunista ja suloista, ja tämä paikka on sitä joka ikistä viimeistä yksityiskohtaa myöten. Ajatelkaa nyt että jopa vessassa oli vaaleanpunainen roskapussi! :O :D

*Rakastan kaikkea hyvää. Ja täältä sitä löytyy jos ja vaikka minkä laista. Herkkupuolella mm. ihania cupcakeja niin paljon että joka kerta on valinnan vaikeus (paitsi mein tytöllä joka valitsee aina jotain missä on vaaleanpunainen kuorrute). Niin ja ne cinnamonbunit... Apua. Kieli menee melkein mukana ja niitä vois syödä vaikka 5 kerrallaan. :D .Juomia löytyy niin kylmiä kuin kuumiakin fiiliksen mukaan.

*Palvelu on mitä loistavin. Ilmapiiri on ihana, aurinkoinen ja valoisa. Täällä kokee itsensä tervetulleeksi.

*Superhelmi: Lasten leikkinurkka! Täällä voi oikeesti itse istuskella ja nauttia olostaan ihan kaikessa rauhassa kun muksut viihtyy leikkinurkkauksessa. Mein tyttö ainakin todella hyvin. Pois ei haluais lähteä. Harvemmin kahviloissa oon törmännyt tämmöiseen luksukseen. :)

*Tää paikka on siisti ja kaikki yksityiskohdat on viimeistä myöten harmoniassa keskenään. Rento.

*Taustalla soi ihana musiikki. Täällä voi rupatella kaverin kanssa tai ihan vaan olla ja ajatella. 

Nämä nyt näin alkuun heti mielessäni lueteltavana. Sit muutama surkea kuva... :)

Tiskiä ja valikomaa...

Leikkinurkkauksen seinää.

Leikkinurkkausta..

Ja kaikille jotka nyt innostutte heti matkaamaan tähän ihanaan kahvilaan, muistakaa käteistä ottaa mukaan! Ainakin toistaiseksi täällä käynyt vain käteismaksu. :)

Joutsenpariskunta

 Ystävä menee huomenna naimisiin! <3 Sain kunnian tehdä hääkakun koristeen, toiveissa oli kaksi joutsenta ja pieniä vaaleanliiloja kukkia. Aiemminkin olen joutsenparin tehnyt, tuolloin onnistuminen oli suurta tuskaa. Nyt toteutus oli ilmeisesti muhinut mielessäni ja tällä kertaa onnistui helposti. Joutsenen vartalossa ja kaulassa kiertää rautalanka tukemassa, näin ollen kaulat eivät katkea niin helposti ja oli helpompi toteuttaa. Marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta nämä koristeet ovat.

Ja vielä ylhäältä päin. :)

Kastejuhla!

Tästä se kaikki alkoi:

Vino pino muistilappuja ja työlistoja jotka vain lisääntyivät projektin edetessä. Meidän perheen pienin kastettiin eilen Taivaan Isän lapseksi. Ja koska kyseessä on pienen ensimmäinen juhla ja vieläpä yksi elämän tärkeimmistä juhlista, niin uskolliseen tapaani suunnittelin ja järjestelin juhlaa pitkään ja hartaasti. Keväällä supistusten vuoksi vuodelevossa ollessa aloitin jo askartelemalla kutsukortit, ristiäiskonvehdit yms. valmiiksi niin että tytön synnyttyä vain kirjoitettiin kutsutekstit ja nimet ja päivämäärät, tulostettiin ja liimattiin muuten valmiisiin asioihin. Yksi onnekkaimmista älynväläyksistäni oli, että kun vuodelepo lopulta toukokuun lopulla loppui, aloitin leipomisen ristiäisiä varten. Pakastin täyttyi siinä kohtaa kun olisi pitänyt olla tilaa marjoille ja muille säilöttäville. No, onneksi kesää on vielä jäljellä ja nyt se pakastin onkin jo paljon tyhjempi taas. :) Osa järjestelyistä siis etukäteen, osa sitten vauva sylissä, kantoliinassa tai vieressä. Viimeinen viikko ennen juhlaa olikin melkoista tohinaa...

Kutsukorttien viimeistelyt Hipsukan kanssa yhdessä. 

 Valmiit kutsukortit:

Kastejuhlaa ei vietetty meillä täällä kotona vaan miehen vanhempien luona, valtava kiitos heille. Helpotti aivan älyttömän paljon kun ei tarvinnut omaa kotia tässä hötäskässä vastasyntyneen kanssa vielä siivota ihan tiptop. Meillä kun muuten ei ole koskaan ole mitään ylisiistiä, niin kuin nyt ei varmaan missään lapsiperheessä :P , mutta kun on juhlat niin niitä varten kyllä laitan niin siistiksi kun paikat ikinä saan.

Kävin viikko ennen juhlia läheisessä kukkakaupassa pistäytymässä. Kerroin että kastejuhlaan kukkia pitäisi saada. Mukana vein jo maljakot, jotta kimput sitten istuisivat maljakoihin mahdollisimman hyvin. Myyjä kysyi vauvan sukupuolta ja kuullessaan että tyttö on, kysyi että tulisiko kyseeseen sitten vaaleanpunaiset kukat. Niitä olin itsekin miettinyt, mutta vähän varovaisesti kuitenkin kysyin, että onko tapana AINA ottaa vaaleanpunaista tytön kastejuhlaan, vai tulisiko jokin muu väri kyseeseen. Kuulemma erinomaisesti. Kyselin sitten mitä mieltä kukkakauppias olisi keltaisista kukista tytön kastejuhlassa, hyvin kuulemma sopii. Keltainen kun on mielestäni niin ILOINEN väri. Ihme ja erityinen ilon aihe tämä tyttö on meille siskonsa tavoin ollut, joten päädyin sitten keltaisiin kukkiin. Keltaista ruusua, keltaista freesiaa ja harsoa sekä vähän murattia. Ennen juhlia noudin kukat ja kauniita oli!  Lisäksi anopin idea, ruusut ihaniin lumme-kynttilänjalkoihin. Oli todella kauniit koristeet pöytiin.

Sittenpä tarjoilut, koko pöydästä kuva yllä. :) Rakastan leipomista aivan valtavasti (edellinen bloginihan keskittyi pelkästään leipomiseen ja kakkuihin ja tullee varmaan selväksi tämänkin blogin täyttyessä). Juhlien järjestelyn yksi parhaita asioita on tarjottavien suunnittelu ja toteuttaminen. Herkkuja ei koskaan voi olla tarjolla liikaa. Päin vastoin, leivon kaikkea aina ylenpalttisen paljon, kahdesta syystä: 1) ei tarvitse hermoilla ja murehtia, loppuuko jokin kesken ja 2) on ihanaa kun juhlien jälkeen pärjää hyvän aikaa yksillä leipomisilla niin että kaapissa on aina tarjottavaa vaikka yllätysvieraiden varalle. 

Suolaista oli tarjolla:

Kinkkuvoileipäkakku 

Saaristolaislimppu ja lämminsavulohilevite/voi 

Kinkkukierteet 

Makeaa oli tarjolla:

Black bomb-kakun ohjeella tehdyt suklaakuutiot 

Herrasväen pikkuleivät 

Kaurakeksit

Kierrekeksit

Sydänpiparit

Sokeri-kanelipullat 

Täytekakku

Suklaakonvehdit

Hedelmäkarkit

Juotavaa oli tarjolla:

Kahvi

Tee

Sekamehu

Appelsiinimehu

Seuraavaksi vähän tarkempia kuvia. Osa resepteistä on netistä, laitan linkkejä. :)

Ulla Svenskin Suloiset Suolaiset kirjasta löytyy resepti tämän kinkkuvoileipäkakun pohjaan ja täytteeseen. (Kirjastosta kirjan lainasin, mutta totesin kirjan niin monipuoliseksi, että se on saatava itselle omaksi.) Voilepäkakun kuorrutteen tein vanhaan tottumaani tapaan 200g tuorejuustoa (tässä tapauksessa Viola laktoositon Yrtit tms) ja puoli purkkia kermaviiliä. Riittää yhden pyöreän voileipäkakun kuorruttamiseen, kun pohjan olin leiponut 24cm kakkuvuuassa.

Kinkkukierteiden ohje löytyi suoraan voitaikinapurkin kyljestä. Näissä siis yksinkertaisesti kaulittiin voitaikinalevy vähän littanammaksi, päälle leviteltiin paprika-kinkku-tuorejuustoseosta, rullattiin ja leikattiin viipaleiksi. Kokeeksi yritin leipoa nämä ilman muffinssivuokia, mutta kierteet hajosivat ruman mallisiksi. Siksipä muffinssikipoissa, tarjolle olisi voinut ehkä näin jälkikäteen ajatellen laittaa ilman noita vuokia..

Saaristolaislimpun reseptin olen taannoin löytänyt täältä, ja erittäin hyväksi reseptin todennut. Leivälle levitettäväksi oli ihan voita, ja sitten superherkullista savulohitahnaa. 

Lämminsavulohitahna:

2 keitettyä kananmunaa

1 punasipuli (pieni)

200g lämminsavulohta,

100g maustamatonta tuorejuustoa

Sitruunanmehua maun mukaan, niin että sopiva hapokkuus löytyy

Suolaa, pippuria ja tilliä

Keitetyt kananmunat muussataan, samoin kala pilkotaan/muussataan pieneksi. Kaikki aineet sotketaan keskenään levitteeksi, maustetaan. HYVÄÄ!

Black bomb-kakun ohjeella (löytyy täältä) tein nämä suklaakuutiot. Tämä resepti on aivan järkyttävän hyvä, koska sen lisäksi että nämä ovat aivan superherkullisia, niin nämä ovat myös monelle allergikolle sopivia (munaton + maidoton), ja samalla ohjeella voi tehdä eri muotoisia, toki saman makuisia, leivonnaisia eri tilanteisiin. Voi tehdä näitä kuutioita, isompia nompparellipiirakan palasia, kakkupohjan tai muffinsseja. Sata kertaa olen tätä reseptiä käyttänyt ja aina yhtä loistavaksi todennut!

Herrasväen pikkuleipien ohje löytyi täältä. Tein tupla-annoksen ja sain aikaiseksi 80 pikkuleipää. Ennen en ole herrasväen pikkuleipiä tehnyt, ja olipa ylettömän vaikea taikina käsitellä! Onkohan se aina vai vain tämä ohje. Mitä ohjeita selailin, niin aika samanlaisia suhteita näytti aineet olevan. Siitä huolimatta, että taikina oli jääkaapissa muutaman tunnin ennen leipomista ja vielä koko leipomisen ajankin, niin sitä verta pehmeää oli että meinasi tarttua joka paikkaan ja kauliminen oli HANKALAA. Lopulta keksin taputella käsin taikinan ohueksi ja vain viimeisen pinnan silotuksen tein kevyesti kaulimella. Näin onnistui lopulta hyvin. Nämä oli myös lopulta monen kokoisia nämä minun pikkuleivät, koska onnistuin vasta kahden viimeisen pellillisen kohdalla löysin sopivan paksuuden ja sain kaikki paistumaan ja kohoamaan saman verran. No. Hyviä silti. :D Ja seuraavalla kerralla leipominenkin onnistunee helpommin kun nyt keksin kikkakolmoset joiden kanssa se sujuu. 

Strösselikierrepipareiden ohjeen sain facebookin Leivotaan-ryhmästä. Tytön ristiäisiin oli PAKKO saada pinkkejä, ja tuota pinkkivalkoista strösseliä etsittiin pari päivää kissojen ja koirien kanssa. Onneksi etsittiin ja löydettiin, koska strösseli oli piparmintun makuista ja antoi kivasti potkua näiden makuun. Ensi kerralla ajatteli tehdä sitruuna tms. atomilla maustettuha ja kelta-oranssilla

 strösselillä koristeltuja keksejä, keltaisin tai oransseun raidoin. Niistä tullee hyviä ja hienoja... Ja kaakaojauheella maustettuja/värjättyjä ja suklaa strösserillä koristeltuja suklaakierrekekejä ja ja ja... Näiden varalle mulla on miljoona ideaa!! Taikina oli ihana käsitellä!

Nämä suklaat hankin puhtaasti siksi että olivat niin syötävän suloisen kauniita. <3

Hedelmäkarkkeja. Taisivat suurimmaksi osaksi kadota lasten suihin, toivottavasti ei tullut vatsakipuja... :) Ihanat kukatkin näkyy tässä vähän lähemmin.

Kaurakeksien ohje löytyy täältä. Nämä tais olla ihan kaurahiutaleista, mut tosi hyviä, vähän eri vivahteisia maultaan tulee neljän viljan puurohiutaleista. :)

Nämä kierrepullat on mulle SUURI ilon aihe. Ensimmäistä kertaa ikinä mä onnistuin pullien teossa! Nää oli pehmeitä ja ihania, jopa pakastuksenkin jälkeen vielä! Resepti löytyy kirjasta nimeltä Leivo herkkuja helposti. Takuulla käytän tätä reseptiä jatkossakin. :)

Jotta sellaiset juhlatarjoilut tällä kertaa. :)

"Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalanvaltakuntaa vastaan niinkuin lapsi, hän ei sinne pääse. Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä."

Mark. 10:13-16

Ja tässä vielä meidän pieni prinsessa:

Ruokapäiväkirjaa

Mulla on nykyään ollut tapan kuvata ruuat joita olen tehnyt. Vähän niin kuin kuvaruokapäiväkirjaksi itselleni, jotta jälkikäteen voi ideoiden puutteessa selata ja katsoa minkälaisia hyviä ruokia sitä on tullut tehtyä. Nyt synnytyksen jälkeen en ole ruokaa vielä laittanutkaan, koska kesäkuussa sain loistavan neronleimauksen ja tein ruokaa valmiiksi pakastimen täydeltä. Pari viikkoa on nyt sitten syöty pakastimesta lämmittäen ja vain salaatit tehden. Kohta alkaa kuitenkin pohja häämöttää pakastimessa ja ruuanlaitto odottaa jälleen. Sitä odotellessa jotakin kuvia kesäkuulta...

Keltaista paprikaa, parsakaalia, porkkanaa, tummaa riisiä, kanaa, ja mausteina tässä oli ainakin suolaa, pippuria, currya, kurkumaa ja kanelia.

Miehen lapsuuden herkkuruokaa ymmärtääkseni on ollut tämä, "punaista kalaa". Käytännössä pakasteseitiä, johon ruokakermasta, tomaattimurskasta, suolasta ja pippurista tehdään kastike/kuorrute ja paistetaan uunissa. Itse lisäsin vielä porkkanaa ja sipulia. Ja annoksen kruunaa AINA ihana raikas salaatti.

Sitten käy välillä niin kuin tämän ruuan kanssa. Unohdin kirjoittaa ylös, mitä tähän laitoin. Onnetonta tämä oli, koska tämä jääkaapin jämistä valmistunut sörsseli oli yllättäen aivan käsittämättömän hyvää. Ja harmittaa vietävästi kun tietää että on kohtalaisen hankala onnistua tekemään samaa uudelleen. Tomaattia, uutta sipulia varsineen, paprikaa, riisiä, vähän ruokakermaa ja mausteita tämä ainakin sisälsi. Vaan mitä mausteita... :D

Nuudeleita, keltaista paprikaa, suppilovahveroa, vihreän salaatin ja puolukkasurvoksen kera. Itse rakastan puolukkasurvosta ja tykkään siitä välillä vähän kummallisenkin oloisissa yhteyksissä... Vai moniko muu syö puolukkasurvosta nuudeleiden kanssa? :D

Kesän ensimmäisistä mustikoista (mustikkametsässä käytiin tytön kanssa kun raskausviikkoja oli 40+4) tehtiin ihana mustikkapiirakka, jonka kanssa vaahtoutuvaa vaniljakastiketta ja kaurakeksejä.

Ihanaa mansikkaraparperimarenkipaistosta. Ulkonäköä olisi voinut vielä koristella vaikka tuoreilla mansikoilla...

Etilaisia keipiä tein kesäkuussa niin että niitä riitää pakkasessa vielä joksikin toviksi vaikka ruuat jo alkaakin vedellä viimeisiään.

Ja toki täytyy aina herkkujakin tehdä. Tässä ensimmäistä kertaa itse tehtyä mansikkajugurttijäätelöä. Kokeilin tehdä myös sitruunasorbettia, se oli mun mielestä superhyvää, mies ja tyttö ei juurikaan piitanneet.

Tässä vielä kuva viimeisestä aamiaisesta kotona ennen synnyttämäänlähtöä. HUOM vesimelonit jotka sain syödä IHAN itse. Tyttö on sitä verta vesimelonin perään että hänen kotonaollessaan saa tottavie pitää puoliaan jos haluaa vesimelonia saada palastakaan. Nyt sain syödä ja nautiskella ihan kaikessa rauhassa. Suurta kesäherkkua siis minun ja tytön mielestä nämä. :)