Joskus taannoin olin vain ja ainoastaan kesäihminen. Muutaman vuoden aijan olen kuitenkin huomannut olevani myös syysihminen, talvi-ihminen ja kevätihminen. Jotenkin jokaisessa vuodenajassa on jotakin tosi ihanaa mistä toden teolla nautin.
Syksyssä parasta on ihanan kirpakan syyssään lisäksi kaikki ihana väriloisto. Eilenkin perhekerhosta kotiin kävellessä ihastelimme tytön kanssa värikästä lehtisadetta... Kyllä syksy vaan on ihmeellinen ja niin ihmeellisen kaunis aika.
Syksyssä on parasta myös kynttilät. Keväällä aina kynttilöiden polttaminen vähenee ja vähenee, mutta syksyn tullen on ihana kaivaa kynttilät kaapin pohjalta pihalle lyhtyihin ja sisälle olohuoneeseen ja keittiöön ruokapöydälle tunnelmaa luomaan.
Syksyssä parasta on ihanan kirpakan syyssään lisäksi kaikki ihana väriloisto. Eilenkin perhekerhosta kotiin kävellessä ihastelimme tytön kanssa värikästä lehtisadetta... Kyllä syksy vaan on ihmeellinen ja niin ihmeellisen kaunis aika.
Syksyssä on parasta myös kynttilät. Keväällä aina kynttilöiden polttaminen vähenee ja vähenee, mutta syksyn tullen on ihana kaivaa kynttilät kaapin pohjalta pihalle lyhtyihin ja sisälle olohuoneeseen ja keittiöön ruokapöydälle tunnelmaa luomaan.
Eilen kotiintullessa lehtisateen ihailun lisäksi tyttö keräsi kauniita lehtiä pussiin. Tarttui mukaan pari maahan tipahtanutta kaunista oksaakin. Niillä sitten yhdessä koristeltiin lounaspöytä nätiksi. Arki muuttui taas juhlaksi. Arjen ihanuus löytyy lopulta aika pienistä asioista ja pienistä puuhasteluista.
Syyskattauksella osallistuttiin myös kattauskilpailuun. Tosi hienoja kattauksia muutkin tehneet. Teeppä sinäkin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti