Reilu kuukausi sitten tietokoneeni otti ja pimeni, niin on tämä heräillyt bloggausinnostus joutunut vähän jäähylle. Kännykällä olen pari postausta tehnyt, mutta kyllä se on semmoista räpeltämistä ettei niitä montaa tullut tehtyä. Tänään läppärini palasi kotiin, joten ajattelin päivitellä vähän tehtyjä tekeleitä. Tässä tulee ensimmäinen.
Ompeluharrastuksen myötä olen oppinut marinoimiselle uuden merkityksen: mitä pidempään kankaat odottavat kaapissa, sitä perusteellisemmin ne siellä marinoituvat. Minun ehkä pisimpään marinoitunut kankaani on Viljamin puodin puudelitrikoo, joka on kuukausia odottanut pääsyä ompelukoneen paininjalan alle. Jo kankaan saadessani minulle tuli selvä visio siitä mitä siitä pitäisi tehdä. Mekko tyttöjen serkulle. En tiedä miksi, tuliko vihreästä kankaasta jokin mielleyhtymä serkkutytöllä taannoin olleeseen vihreään me&i-mekkoon vai miksi. Niin vain oli eikä visio matkan varrella muuttunut mihinkään.
Niinpä serkkutytön nimipäivien lähestyessä otin tuumasta toimeen: tein Mekkotehtaan Orelma-kaavalla puudelimekon koossa 134/140. Vihreistä, punaisista ja ruskeista puuhelmistä tein vielä kaveriksi matkaan kaulakorun. Helmat ja hihansuut tein uuden ihastukseni rullapäärmeen avulla.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti