Minä olen kahvi ihminen. Kahvi tuoksuu ihanalta. Kahvi maistuu hyvältä. Erityisesti olen latteihminen ja maitokahvi-ihminen, mutta mustakin menee. Sokeria en käytä koskaan. Teininä käytin, nykyään makeus kahvissa ällötää ja pilaa koko nautinnon. Kahvia mulla kuluu paljon. Välillä yritän vähentää juomista mutta aina se kulutus kasvaa takaisin entiselleen.
Viimeksi kirjoittaessani valittelin ajan riittämättömyyttä. Kahvi kulkee kuitenkin mukavasti mukana, kotona mukissa ympäri kämppää, puistoon lähtiessä termomukissa. Ainut surkeus on, että nykyään kahvi ehtii yleensä kylmetä ennen kuin ehdin mukia tyhjäksi juomaan. Kylmä kahvi kaunistaa, sanotaan. Toivoa sopii. :D
Eilen illalla löysin olohuoneen senkin päältä kaksi kahvikuppia. Toisessa maanantain iltapäiväkahvi ja toisessa eilisen iltapäiväkahvi. :D Näköjään joskus se juodun kahvimäärän vähentäminen sujuu ihan huomaamattakin... Pitäis vissiin opetella juomaan se kahvi keittiössä, kun näitä tyhjiä tai puolityhjiä kuppeja löytyy meillä pisin kämppää vähän väliä...
Arjen helmihetki on sitten aina silloin tällöin, kun annan vauvan miehelle ja kerron että lapset ovat nyt hänen vastuullaan, otan esiin lehden, kahvin ja palan suklaata, keksin tms, istahdan alas ja nautin. Se kymmenenminuuttinen on joskus oikeesti rentouttava henkireikä.
Yllä oleva suklaa oli ihan superhyvää, kahvin kanssa senkin kulutin... Sain joululahjaksi vuosi sitten, jos joku tietää mistä sitä saa ostaa, niin saa vinkata!
Mun äiti on kanssa vissiin oivaltanut kahvihetkien ihanuuden. Viime viikonloppuna herkuteltiin cupcakella ja kahvilla. Ei se päivän piristäminen niin ihmeellisiä vaadi: pientä, hyvää ja kaunista! :)
Ja sitten ne kahvilat. Ai että! Joskus vaan pitää päästä ulos, yksin, lasten kanssa, kaverin kanssa, miten vain ja mennä johonkin kahville. Kahvilla sitten ollaan, istutaan, ajatellaan tai turistaan ja parannetaan maailmaa. Sillä kahvikupillisella piristyy jo moneksi päiväksi!
Viimeksi kirjoittaessani valittelin ajan riittämättömyyttä. Kahvi kulkee kuitenkin mukavasti mukana, kotona mukissa ympäri kämppää, puistoon lähtiessä termomukissa. Ainut surkeus on, että nykyään kahvi ehtii yleensä kylmetä ennen kuin ehdin mukia tyhjäksi juomaan. Kylmä kahvi kaunistaa, sanotaan. Toivoa sopii. :D
Eilen illalla löysin olohuoneen senkin päältä kaksi kahvikuppia. Toisessa maanantain iltapäiväkahvi ja toisessa eilisen iltapäiväkahvi. :D Näköjään joskus se juodun kahvimäärän vähentäminen sujuu ihan huomaamattakin... Pitäis vissiin opetella juomaan se kahvi keittiössä, kun näitä tyhjiä tai puolityhjiä kuppeja löytyy meillä pisin kämppää vähän väliä...
Arjen helmihetki on sitten aina silloin tällöin, kun annan vauvan miehelle ja kerron että lapset ovat nyt hänen vastuullaan, otan esiin lehden, kahvin ja palan suklaata, keksin tms, istahdan alas ja nautin. Se kymmenenminuuttinen on joskus oikeesti rentouttava henkireikä.
Yllä oleva suklaa oli ihan superhyvää, kahvin kanssa senkin kulutin... Sain joululahjaksi vuosi sitten, jos joku tietää mistä sitä saa ostaa, niin saa vinkata!
Mun äiti on kanssa vissiin oivaltanut kahvihetkien ihanuuden. Viime viikonloppuna herkuteltiin cupcakella ja kahvilla. Ei se päivän piristäminen niin ihmeellisiä vaadi: pientä, hyvää ja kaunista! :)
Ja sitten ne kahvilat. Ai että! Joskus vaan pitää päästä ulos, yksin, lasten kanssa, kaverin kanssa, miten vain ja mennä johonkin kahville. Kahvilla sitten ollaan, istutaan, ajatellaan tai turistaan ja parannetaan maailmaa. Sillä kahvikupillisella piristyy jo moneksi päiväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti