Keijutyttö keijukaistytölle.

Isommalla tytölläni on ihan tässä pihapiirissä ystävä. Tuo suloinen tyttö vaikuttaa rakastavan erilaisia prinsessa- ja keijukaisleikkejä, mitä oman tyttöni puheita olen kuunnellut. Toki välillä on paljon vauhdikkaampiakin leikkejä pihalla käynnissä... 

No. Keijukainen minulla tästä tytöstä kuitenkin tulee aina mieleen. <3 

Oma tyttöni on odotellut jo useamman kukauden kyseisen kaverinsa synttäreitä. "Ne on sitten syksyllä - koska se syksy sitten oikeen tulee?". :) No, nyt on ilmeisesti syksy, kun synttärikutsu tuli ja juhlien odotus tuli ihan todelliseksi. Tosin itselläni sitä verta todelliseksi että olin viemässä tyttöä juhliin viikon etuajassa. Onneksi pari tuntia ennen "juhlien alkua" minulle kämmini selvisi ja saatiin tytölle selvitettyä että no on tässä vielä hetki sitä odoteltavaa. :D

Kummityttöni sai keväällä synttärilahjaksi Rainbow dash-hiusnipsutaulun, johon en itse tuolloin kuvaa applikoinut. Kesän aikana olen harjoitellut niin paljon, että uskaltauduin ihan itse tekemään tähän tuota keijukaista. Ensin istahdin pöydän ääreen ja aloin piirtämään keijua. Versioita oli ihan hurjan monta - minä en ole mikään piirtäjä. Kun mekko miellytti silmää, asetin paperin ja toisen paperin ikkunaa vasten ja piirsin läpi mekon ja sitten taas muita osia siihen päälle. Aika monta versiota tuli siis, mutta pikkuhiljaa yksityiskohdat hioutuivat sellaiseksi että aloin olla tyytyväinen. Mä en oikeasti käsitä miten taitavat piirtäjät pystyvät yhdelle paperille luomaan onnistuneen kuvan - mä saan yhden nurkan onnistuneeksi ja kopioin sen seuraavalle ja seuraavalle ja seuraavalle... Pyyhekumiakin siis käytän mutta paperi alkaa yleensä mennä puhki ennen kuin olen valmis. :D

 Siinä vaiheessa kun kuva oli valmiina paperilla, piirsin siitä kaavat leivinpaperille. Silitin sopivan värisiin kankaisiin kiinni kaksipuoleista liimaharsoa ja leikkelin kaavapalasten avulla osaset irti ja silitin osa kerrallaan keijukaisen kankaalle. Tuota isoa ehjää keijua käytin apuna kun mallailin osia paikoilleen. Pysyi muoto kutakuinkin oikeana.

Ennen ompeluvaihetta tyttöni saapui paikalle ja kävimme seuraavanlaisen keskustelun:

Tyttöni:"Ooooo, ihana, onko tuo mulle vai siskolle?!".

Minä: "Tästä tulee se synttärilahja ystävälle..."

Tyttöni: "Höh! Mutta kun se olisi toivonut katuliituja!"

Minä ajattelen: "Voi ei, unohdin kysyä mitä tehdään, tästä ollut joskus aikoja sitten puhetta... Olisi kyllä päässyt helpommalla jos olisi hakenut ne liidut..."

Minä: No mutta enpä tiennyt tuota, mennään vaan hakemaan ne katuliidut, kyllä tämä voi olla sulle kun on pitänyt sullekin tällainen tehdä!

(Sama juttu kuin että suutarin lapsella ei ole kenkiä; tyttö pyysi jo toukokuussa omaa nipsutaulua...)

Tyttöni: Mutta kun mä haluan kyllä viedä tämän!

Minä: Okei... :D

Ei muuta kuin ompelut.  Sen verran opin, että ei todella kannattaisi käyttää resoria applikoinnissa! (Ei löytynyt muuta "ihon väristä" laatikoista, pitänee hankkia. Väkisin meinaa venyä ja vanua ja muuttaa muotoaan! 

Taikasauvan tähti sekä keijun silmät ja suu silitysarkeista. 

Ja tietenkin vähän blinblingiä... :)

Kankaan pingottaminen kehyksiin osoittautui tällä kertaa varsin haastavaksi. Ei meinannut pysyä. Lopulta päätin leikata vahvasta pahvista palasen ja ompelin reunoista kankaan tuohon pahviin kiinni. Johan pysyi. Tosin taustakangas oli niin ohutta puuvillaa että meinasi ihan ryppyiseksi käydä sitä käsitellessä.  Vielä vähän silittelyä pahvin päältäkin.

Pitsinauhat vielä paikoilleen nipsuja varten. Tyttö teki itse päällystettävät napit hiuspinnejä varten, minä kiinnitin napit sitten tuollaisiin hiuskampapinneihin (mikähän niiden oikea nimi lienee...?)

<3