Tytölle käsilaukku.

Tänä viikonloppuna innostuin mukaan "tutustu ompelukaveriin"-tehtävään. Parini kanssa perjantaina rupattelimme jonkun aikaa ja katselimme toinen toistemme kuvia ja aiempia tekeleitäkin. Tarkoitus oli tämän pohjalta syntyneiden mielikuvien myötä etsiä toiselle inspiraatiokuvia joista sitten viikonlopun aikana tulisi jotakin ommella.

Kun sain pariltani ja uudelta ompelututtavaltani inspiraatiokuvani, katsoin sitä ensin kännykän näytöltä. Näkyi pelkkää vaaleanpunaista. Ensimmäinen ajatus oli että ohhoh, ompa minusta vaaleanpunainen kuva vaikka vaaleanpunainen on ollut pitkään inhokkivärini ja vasta viimeaikoina olen alkanut väriä käyttämään joissakin asioissa ja jopa tykkäämään siitä tietyissä yhteyksissä.

Mutta mitä avautuikaan kun avasin inspiraatiokuvani tietokoneen näytöllä? Katsokaas:

IHANAA! Ja minua! Kyllä, tunnistan itseni! Kokonaisuudesta. Ihanat värit. Kukat. Kaikkea kaunista. Tällaisesta tykkään! <3 Ideoita tulvi ihan valtavasti ja meinasi jo mennä koko homma ihan erilaisille urille. Varmaankin tästä inspiroiden tulee tehtyä monta muutakin juttua vielä myöhemmin. 

Kuitenkin, juuri ompelua aloittaessa käänsin kelkkani suunnitelmieni suhteen kokonaan ja päädyin vaaleanpunaiseen, sydämiin, kukkiin... Olen nimittäin jo kauan suunnitellut että voisi opetella ruusukkeen tekemistä, koska sitä helpoksi on kehuttu. Pipokaavani vaatii vielä hiomista, joten päätin tehdä tytölle käsilaukun. 

Materiaaliksi kaivoin miehen vanhat rikkinäiset farkut, sydänpuuvillaa, napin joka vaihtui lennossa helmeksi, pinkkiä trikoota ja framilonia. 

Ja tässä se nyt sitten on:

Tuo ruusuke tms. hörsylä ei tosiaan sikäli ollut erityisen vaikea tehdä, mutta monta oivallusta tuli tätä asetellessa ja ommellessa ja niinpä seuraava onnistuu varmaakin kokonaisuutena paremmin. :)

Käsilaukun sankaan ompelin kudottua perhosnauhaa:

Sisäpuolelta löytyy pieni tasku:

Jepjep. Käsilaukkuja ei kai pienellä tytöllä voi koskaan olla liikaa, vaikka mieheni äännähdys jotakin muuta yrittikin osoittaa kun tämän näki... :D

<3